Sydänmatkalla

Hevosentuoksua 2011

Share |

Torstai 5.1.2012 - Esma


5.1.2012

Tästä eteenpäin blogia voi lukea Hevosentuoksua 2012-blogista.

Liitän tähän blogiin vielä muutamia kuvia aattoratsastuksesta, josta tuli toisille meistä ikimuistoinen..001.jpg

Kun 17 hevosta ja ratsastajaa lähtee Jouluaattoaamuna ratsastamaan hyvillä mielin, ei toivoisi tapaavansa traktorimiestä, jolla ei ole joulumieltä, eikä mitään aikomusta pitää hevosista, saati sietää niitä tai niiden ratsastajia.

Me kuitenkin kohtasimme semmoisen, jopa kahteen kertaan ja onneksi hevostemme joulumieli oli korkealla eikä kukaan pudonnut.

008.jpg

Hyvää ja suvaitsevaista alkavaa vuotta kaikille lukijoille!

006.jpg

0042.jpg

019.jpg

31.12.2011

Vuonna 2011 on tapahtunut paljon asioita. Maailmalla eletään jännittäviä aikoja niin talouden kuin luonnonkatastrofien vuoksi, puhumattakaan muista uhkakuvista, joista tiedotetaan mediassa vähän väliä.

Kun maailmalla sattuu kauheita asioita alkaa omat ongelmat tuntua maailman meressä aika pieniltä ja merkityksettömiltä.

Kuitenkin ne koskettavat juuri meitä - jotka elämme tätä arkea. Silloin niillä on merkitystä.

Tallilla on koettu kaikenlaisia käänteitä niin ihmisten kuin ratsukoiden välillä  ja ikäviä menetyksiäkin on koettu.

Vuosi 2012 vaihtuu siis myrskyävässä ilmassa ja vuotta 2011 taaksepäin katsoessa voi vain toivoa että olkoon vuosi 2012 monelle meistä tätä vuotta helpompi.

Loppusyksystä lähti tallilta ratsuttajalle lisäoppiin Masa ja Leo. Samaan syssyyn Karvisen perhe joutui raskaiden päätösten eteen eläinlääkärin diagnostisoitua Reissilla vakavan terveyshaitan, joka esti hevosen ratsastuskäytön.

Tallilla surtiin tänä vuonna monen hevosen lopullista poismenoa. Vähän ennen joulua kantautui tieto entisen tallimme asukin HD Hamletin ja entisen ratsastuskouluhevosemme Tanyan poismenosta. Sitä ennen sanoimme hyvästit myös pienelle ja vanhaksi eläneelle Ronjalle, 1-vuotiaalle varsalleni HL El-Amarnalle ja Reissille.

Seuramme monivuotinen puheenjohtaja ja ratsastuskoulun oppilas  Annika Petas nukkui pois sairauden murtamana vain kaksi viikkoa ennen joulua.

Koko tallimme ja kaikkien tallimme ratsastustuttujen puolesta laskimme Maria "Mage" Lindströmin kanssa hevosenkengänmallisen seppeleen Nickan arkun juureen ja jätimme hänelle viimeiset hyvästit. Aivan liian aikaisin.

Kesällä jouduimme luopumaan myös rakkaasta koirastani Viklaffista, joka kärsi niin lonkkaviasta kuin kulumasta etujalassa.

Niin paljon surua ja menetystä... entäs mitä mukavaa vuosi 2011 toi elämäämme?

En varmasti muista kaikkea, mutta näin päällimmäisenä tulee mieleen muutamia tapahtumia:

Kesällä Nina Sund oriillaan Prominent sai upeasti henkilökohtaista aluemestaruushopeaa esteratsastuksessa.

Seuraavaksi Lotte Palmgren ponillaan Medusa ratsasti ponien SM-pronssille kenttäratsastuksessa. Silloin voi sanoa että oli todella hyvä mieli ja mahdottoman ylpeä tallilaisten saavutuksista!

Pienestä porukasta noustaan näin upeisiin suorituksiin niin mitä siinä voi muuta olla kuin iloinen ja onnellinen!

Muitakin mukavia asioita tänä vuonna on ollut: alkuvuodesta Mariella löysi ihanan Sirena-tamman ja Flittnereiden Diiva muutti syksyllä talliiin - nuorisolla tuntuu olevan oikein kivaa tallilla isossa porukassa eikä hevosten päivittäinen hoito tunnu niin raskaalta yhdessä tehtynä.

Iloinen asia on myös mustan tähtipäisen orivarsan Bonne Foi HL:n syntymä ja Havannan palaaminen vihdoinkin kotiin Eestistä.

Omat hevoseni ovat menneet estekilpailuissa hyvin loppukaudesta - koko alkukausi meni mönkään ja Pajero suuntasi eri klinikoille - onneksi tulos oli niin klinikoilla kuin kilpailuissa loppujen lopuksi hyvä ja kaikki hevosystäväni vaihtavat vuoteen 2012 terveinä ja hyvissä voimin lukuunottamatta tietysti Ellaa, jonka eteen ei ollut mitään tehtävissä.

Loppuvuodesta Karviset löysivät itselleen uuden hevosen Reissin tilalle ja vähän ennen vuodenvaihdetta talliimme muutti uusi kaunis hevonen Hana. Ensimmäiset päivät uuden hevosen kanssa ovat jänniä, joten voin vain kuvitella millä mielin Hanna ja Heidi vuotta vaihtavat.

Ratsastuskoulun 10-vuotisjuhlat onnistuivat hienosti marraskuussa ja ilahduttavan moni juhli 10-vuotista ratsastuskoulua vuoden ainoassa -10 asteen pakkaspäivässä. Kiitos kaikille vielä kerran!

Loppuvuodesta talliin muuttivat myös Unkarilaiset Noniushepat ja Marie ja Nina Sund Zemin ja Prominentin kanssa muuttivat pois.

Unkarilaiset hevoset ihastuttavat kauniilla värillään ja ihmetyttävät persoonallisella luonteellaan.

Minua ihmetyttää kaikista eniten kulttuuriero, josta olen ollut toista viikkoa aivan äimänkäkenä ja ihmetellyt mustia komistuksia kuin mikäkin harrastelija.

Käyttöohjekirja please, suomenkielellä kirjoitettuna!!

noni_m2011_259.jpg

ehe..heh... kun maiskutan Medina pysähtyy ja katsoo minua ihmeissään. Kun taputan käsiäni ja hypin ja pompin, mene, juokse, laukkaa! Olet vapaa!!! Se kävele rauhallisesti viereeni ja ihmettelee että mitä tuo hullu oikein tekee.

Istun selkään ja Medina seisoo hiljaa ja odottaa käskyjä. Teen kaiken oppimani ja se seisoo siinä edelleen liikahtamatta ja odottaa jotain... siis sitä OIKEAA käskyä.

Lentolippu Unkariin on vakavassa harkinnassa ja tutustuminen Nonius-siittolan talliin. Eri kulttuurien välisissä liitoissa on omat pienet alkuhaasteensa... ;)


Jokatapauksessa Unkarilaiset Nonius-hevoset ovat kaikessa nöyryydessään ja nonius_pereg_2011_335.jpg

lempeydessään hevosmaailman kultaisia noutajia. Joku sanoo että kyömypää ei ole kaunis. minun silmissäni nämä molemmat Unkarinihmeet ovat todella kauniita. Musta Pereg ori on mustempi kuin mustin yö...kuuman ja komean  ulkokouren alla on mitä lempein ja nöyrin ori. Ori on kuin suoraan sadusta.

Medina-tamma kiiltelee ja säihkyy kuin merenpinta auringonpaisteessa. Se on kuuma, kuulias, kaunis ja kiltti.

Hevoset vaihtuvat tallissa ja asiakkaat niiden mukana. Jokainen muutos tuo kuitenkin mukanaan aina uuden tuulen ja elämään tulee taas yksi väri lisää. :)





Hyvää UuttaVuotta kaikille lukijoille, toivotaan että se tuo teille paljon iloa ja onnea!


Esma


nonius_medjoulukuu_2011_228.jpg

14.12.2011

JOULUTAUKO lauantai 24.12.2011 - 1.1.2012

AATTORATSASTUS

24.12.2011 klo 11 00

Jatkamme ratsastustunneilla normaalisti tiistaista 2.1.2012 alkaen

TOIVOTAMME ASIAKKAILLEMME

HYVÄÄ JOULUA

JA

ONNELLISTA UUTTAVUOTTA!

7.12.2011

Joulu lähestyy ja aattoaamunratsastus. Perinteinen ratsastus ja glögihetki tallissa ystävien parissa vietetään tänäkin vuonna vanhan perinteen mukaan.

Tervetuloa mukaan niin monet kuin hevosia riittää. Jos et pääse omalla hevosellasi mukaan, mutta lainaat hevosesi jollekin toiselle aamuvirkulle aattoratsastajalle, ilmoitathan tallilla.

Jouluaattoaamuratsastus 24.12.2011

Lähtö tallin pihalta klo 11 00, glögihetki tallissa ratsastuksen jälkeen.

TERVETULOA!

joulu_2009_krista.jpg

jouluaattoratsastus 2010 Lotte ja Medusa, Krista ja Almaa

Ja muita kuulumisia..

Toissaviikonloppuna järjestettiin Ypäjällä kenttäkilpailijoiden maajoukkuekatsastukset, joihin Lotte ja Medusa oli valittu mukaan. Itse olin saman viikonlopun ratsastusvalmentajakoulutuksessa Ypäjällä ja pääsin seuraamaan katsastusta omilta opiskeluiltani. Lotte ja Medusa suoriutuivat hienosti Piia Pantsun ja Seppo Laineen arvioivan silmän alla ja viikko katsastuksen jälkeen Lotte saikin upean tiedon - heidät on valittu maajoukkueeseen A-renkaaseen! Onnea Lotte ja Medusa!

Seuraavana viikonloppuna Pajeron nokka kääntyi taas kohti Ypäjää, nyt trailerissa Medusan sijalla isot pojat Arax ja Galon ja kohteena halliestekilpailut.

Perjantaina hyppäsin muutaman pienemmän luokan ja tunnustelin miltä Arax tuntuu ensimmäisissä hallikilpailuissa. Vaikka radat sujuisivatkin ulkokilpailuissa, on halliin siirtyminen aina aivan toinen juttu. Esteet seuraavat nopeasti toinen toisensa perään ja sisälle rakennettu värikäs rata yleisöineen ja kuulutuksineen aiheuttaa hevosille ja ratsastajille oman lisäpaineen.

Mutta Arax käyttytyi kerrassaan mainiosti! Se sijoittui viidenneksi heti ensimmäisessä luokassaan ja sai vielä lauantainakin metrin radalta toisen sijoituksen. Laskeskelimme Loten kanssa että palkintorahoilla sain maksettua Araxin yhden yön majoituksen sekä Loten ja minun lounaan :) Hieno poika siis.

Galon hyppäsi lauantaina 110 cm hienosti 0-4 tuloksella ja sunnuntain 120 cm radalla Galon tuntui aivan ihanalta ja teimme onnistuneen radan.

Galon tuntui terveeltä, notkealta, iloiselta ja itsevarmalta. Mikäs siinä on kerätä rutiinia ja itsetuntoa 120 cm radoille kun hevonen on taitava, innostunut ja täysillä hommassa mukana.

Tuloksena 8.s sija kovassa seurassa.

Kiitos Galon!

Galon ja Esma sunnuntai 4.12.2011 120 cm

http://www.youtube.com/watch?v=lCNSyFE4RiE

(Sunnuntain 120 cm luokan 1. palkinto oli yli 700 €! se toi kilpailuun vähän kovempia nimiä mukaan ja ratsukot venyivät hienoihin suorituksiin. Se loi kivan kisatunnelman! )

22.11.2011

Esman Ratsastuskoulun 10-vuotisjuhlia vietettiin kirpeässä pakkasilmassa!

Ilahduttava määrä vanhoja, nykyisiä ja uusia asiakkaita saapui juhlimaan kanssamme 10-vuotispäivää viettävää ratsastuskoulua.

042.jpg

Esman Ratsastuskoulun juhla alkoi juhlapuheella, johon osallistui Esman lisäksi Esman Ratsastuskouluun ensimmäiseksi ostettu ratsastuskouluhevonen Nastirock ratsastajana Lida Haddas.

JUBILEUM ESTEKILPAILU

Estekilpailuun osallistui 33 ratsukkoa. Juhlakilpailu, jossa ratsastettiin esteet tasoituksin 30 cm ja 110 cm välillä oli jännittävä ja voitosta taisteltiin nopeilla aikaratsastussuorituksilla.

Päivän voittajaksi ratsasti Mikaela Skogberg Preialla nopealla ja virheettömällä suorituksella. Luokassa toiseksi sijoittui Lotte Palmgren ponillaan Medusa ja kolmanneksi ratsasti Iida Willström ponillaan Arm II

Ratsastuskouluoppilaista parhaimmaksi ratsasti Mikaela Malms ratsastuskouluhevosella Galon, toiseksi ratsasti Lida Haddas ponilla Rovalds Zoyara ja kolmanneksi sijoittui Jenni Paavilainen Ravanalla.

Päivän tyylikkäin ratsukko pokaali  luovutettiin ratsukolle

Lina Lagström - Acda van de Heerlickheyt

Tulokset kokonaisuudessaan löydät TÄÄLTÄ

Onnea kaikille Juhlakilpailussa menestyneille ratsukoille ja suuri kiitos kilpailussa, juhlassa  ja leipomisessa meitä auttaneille.

Esma

Alla Loviisan Sanomien kirjoittama juttu juhlista:
scan_pic0008.jpg
 scan_pic0009.jpg
15.11.2011

Tervetuloa
Esman Ratsastuskoulun 10-vuotisjuhlaan!

Esman Ratsastuskeskuksen maneesi

sunnuntaina 20.11.2011 klo 14 00 alkaen



Ohjelmassa:
Juhlapuhe
Juhlaestekilpailu
Ponitalutusta perheen pienimmille
Kuvia vuosien varrelta


Ilmainen buffeetarjoilu kaikille!

1082-1.jpg

14.11.2011
reiss2.jpg
Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle sinut
kantoi tuuli. Hyvää matkaa Reiss.
9.11.2011
Ikäväkseni jouduin peruuttamaan Riikka Lehtosen estevalmennuksen ensi lauantailta. Osallistujia oli vain kuusi ja valmennuksen toteutumiseen tarvitaan vähintään 10 ratsukkoa.
 Koska Riikka ei tule, sovin Eowenin kanssa että hän pysähtyy matkalla Haminaan valmentamaan ja tulee meille viikonloppuna vaikka oppilaita onkin vain muutama.
Eri tallien välille yhdistetyt valmennukset takaavat säännöllistä valmennusta kaikille, vaikka jollain tallilla olisikin hetkellinen osanottajapula. Yhteistyöllä päästään pidemmälle. Tässä se taas nähtiin.
Ajattelin päivitellä hieman hevosten kuulumisia ja tässä niitä nyt tulee:

Florini

on ruunattu. Ja hyvällä mielellä voin sanoa että täysin tyytyväinen olen

061.jpg

päätökseeni. Tai en ihan täysin. Jäi vähän harmittamaan etten astuttanut Carismaa (niin hullulta kuin se kuulostaakin). Tuntitöissä katselen pientä temperamenttista Carismaa aika usein. Siinä tammassa on jotain erityisen elastista, takaosassa kantoa ja voimaa, liikkuvuutta. Florinin hyvään etuosaan yhdistettynä yhdistelmä olisi voinut olla näkemisen arvoinen.

Mutta onneksi maailma on täynnä hevosia ja voin hyvin mielin haudata haaveiluni. :)

Kaikki muu Florinin ruunauksen jälkeen onkin ollut positiivista. Florini oli oriinakin kiltti. Ruunauspäätökseen vaikutti paremman ratsastettavuuden saaminen. En ole koskaan ollut kiinnostunut jalostusoriin pidosta. Ja kun ratsastettavuus/ keskittyminen kärsi, en nähnyt mitään mieltä Florinin oriina pitämiseen -maailmassa on paljon samansukuisia hienoja oreja, hienompia kuin Florini ja haluan pitää Florinin itselläni enkä myydä sitä.

Nyt minulla on kiltti, seurallinen ja komea ruuna, joka hyvällä asenteella treenailee kanssani tulevaisuutta varten!

001.jpg

Florini ruunauksessa EKK:lla. Sain olla mukana tarkkailemassa (jännittämässä) nukutusta, heräämistä ja leikkausta (lasin takaa) koko ruunauksen ajan.
Oriin kanssa, kiltinkin, joutuu hieman miettiä minne mennä, koska ja missä seurassa.004.jpgFlorini haistelee ruunana ensimmäistä "omaa" laumaansa :)
Florinin tämänhetkinen elämä on jo aivan muuta.. :)
Florini on kunnostautunut karanneiden varsojen cowboy hevosena ja aivan uskomattomalla älykkyydellä auttaa minua pyydystämään ja tarhaamaan "karanneet lampaat" pihattolaumasta.
Ensin aloitin pihattohevosten paimennuksen sillä, että ratsastin pihatolle Florinilla jakamaan väkirehut. Tästä tuli viikossa jo odotettu tapahtuma ja koskaan aikaisemmin ei Florini ole yhtä iloisesti lähtenyt kotipihalta maastoon! Nyt se kiihdyttää keskikäynnistä lisättyyn korvat hörössä parkkipaikalta lähtien :)
Samalla Florini pääsi haistelemaan Eppua, Fonia ja Havannaa ja sai vihdoin 6-vuotiaana ensimmäisen ihan oman laumansa.
Viime viikkoina Foni ja Eppu ovat karkailleet vihreämmälle pellolle muutamia kertoja. Florinin saapuessa paikalle se hörisee Havannalle ja kääntyy huolestuneena katsomaan pikkupoikien suuntaan. Saumattomalla yhteistyöllä noudamme varsat takaisin portin ja väkirehupisteen luo. Sitten hyppään alas, jätän Florinin syömään (vapaana) omaa väkirehuannostaan Havannan viereen ja avaan portin väkirehukippojen kanssa pikkuvarsoille ja niin on lauma taas kasassa. Toissapäivänä varsat olivat avanneet portin ja aita oli siitä kohtaa kokonaan auki. Havanna ei karkaa aitauksesta vaikka portti on auki ja varsat kirmaavat pellolla! Havannalle tästä 10 pistettä. Tyytyväisenä se hörisee meille kun saavumme Florinin kanssa rehustamaan ja hakemaan lapset takaisin tarhaan :)
Nyt on aitaa vahvistettu niin että sähkö kulkee portilla aikamoisilla tujauksilla. Eiköhän lauma taas hetken pysy siellä missä kuuluukin.
Seuraavaksi kerron Galonin kuulumisia.

Galon

025.jpg

Galon viime viikonloppuna Ypäjän kisoissa viiden tähden majoituksessa :)

Galon on vihdoin kuntoutunut ja kilpaili viikonloppuna Ypäjä Winter Showssa.

Majoitus oli järjestetty Kirpakat Oy:n talliin, koska Hevosopiston karsinat olivat täynnä majoitusta varattaessa.

Kirpakat Oy tarjosi meille loistavaa viiden tähden majoitusta ja olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Hevoset ruokittiin viidesti päivässä, ne saivat ulkoilla tarhassa ja puitteet olivat vastavalmistuneessa tallissa aivan loistavat!

Liekö moinen kuninkaallinen ja yksilöllinen hoito syynä hienoihin ratoihin (minulla oli viikonlopun vastuulla vain Galon eikä kaikki muutkin, joten aikaa oli paijata ja hoidella vaaria viiden tähden palvelun verran), mutta Galon hyppäsi loistavasti Ypäjän teknisillä radoilla.

Lauantain clear round 110 cm oli siisti ja puhdas rata ja sunnuntain 115cm aikaratsastusluokka oli vaikea, mutta Galonin kilpailurutiini tuli esiin juuri siellä missä pitääkin -se hyppäsi vaikeat kaarteet ja linjat varmasti ja vahvasti ilman pienintäkään epäröintiä! Harmittava sarjan hipaisupudotus tiputti meidät palkintosijoilta, ilman sitä Galon olisi ollut aikavertailun mukaan luokassa toinen!

Seuraavaksi Galonin kanssa suunnataan taas Ypäjälle marraskuun alussa. On ihana hypätä Galonilla nyt kun se vihdoinkin tuntuu terveeltä.

GALONin rata  110 cm YPÄJÄ

020.jpg

031.jpg

 

Kirpakat oy:n upeassa tallissa oli ilo majoittua. Hoito oli hyvää, hevoset ruokittiin yallin toimesta. Käytössä tarha, pesukarsina, kuivaustilat jne. kaikki hyvin suunniteltua ja toimivaa. Voin lämpimästi suositella tätä majoitusvaihtoehtoa Ypäjän kävijöille, jotka haluavat hevosilleen ensiluokkaista hoitoa ja pikkutallin rauhaa.

059-1.jpg

Galon on siis palannut takaisin radoille vielä kerran ja nyt terveempänä kuin vuosiin!

Suuri kiitos tästä kuuluu Kangasalan hevosklinikalle -Lauralle, Tuulalle ja Rainelle, jotka ovat laittaneet niin nikamat kuin lihasvauriot järjestykseen ja paikallistaneet alkuperäisen vamman. Kun se on paikallistettu, sitä voi hoitaa :).

Suuri kiitos myös Jaskalle, joka hoitaa EKK:lla 8 viikon välein Galonin kengitykset. Halkeama on kasvamassa pois hyvällä vauhdilla ja tervettä halkeamatonta kaviota on jo monta senttiä.

31.10.2011

Syksy alkaa pian kääntyä talveksi. Hevoset Havanna varsansa "Fonin" kanssa, sekä Eppu ovat pihatossa tallista kilometrin päässä. Kolmikko voi oikein hyvin ja nautiskelee syysilmasta. Tässä vähän toissapäivänä otettuja kuvia

Eppu2011.jpg

Eppu eli HL Epicuros ( synt.2010 emä Carisma i.Aramis)

Bonne_Foi.jpg

       Bonne Foi HL synt. 2011 (emä Min Havanna i. Bon Revell)

Havanna_2011.jpg

 sekä Min Havanna SWB synt. 2006 e.Her Choice i. Majim G

Kolmikko saa viettää pihattoelämää aina siihen asti kunnes kelit muuttuvat ikäviksi ja hevosten jokapäiväinen tarkistus ja väkirehuruokinta muuttuu työlääksi lumisten teiden vuoksi. Sitten nuoret muuttavat kotiin ja Havanna alkaa taas pikkuhiljaa opetella ratsun tehtäviä siirtyen emän roolista koulun penkille.

Havanna on tehnyt minulle kaksi varsaa ja nyt on aika aloittaa Havannan kanssa työt ja katsoa mihin tamman omat lahjat suuntaavat. Aika saa näyttää kumpi laji on omiaan pienelle ja ketterällä Havannalle, jonka sukulaiset toimivat niin kenttäratsuina, koulu- kuin esteratsuinakin.

Foni_ja_Eppu.jpg

Eppu ja Foni vaihtavat molemmat väriä. Fonin varsakarva vaihtuu kullanruskeasta mustaksi ja Eppu vaalenee tummanharmaanruskeasta valkeaksi.

27.10.2011

Tänä vuonna ratsastuskoulu viettää juhlaa estekilpailuiden merkeissä 10-vuotisen taipaleen kunniaksi.

1082-1.jpg

Nyt valjastetaan äidit ja muut leivontataitoiset leipomaan juhlaan tarjottavaa kahvin, mehun ja glögin seuraksi! Eli kaikki jonossa Esmalle ilmoittautumaan leivontaideoiden pursuessa... eikö niin? :) Rivien välistä voi siis ymmärtää, että otan mielelläni järjestely ja leivonta-apua vastaan.

On mukava juhlia yritystä, jonka toiminta on muokkautunut ihan näköisekseni ja toimii hallittavissa olevalla konseptilla ilman liian suuria riskejä. Asiakaspohja on vakaa ja kirjava, mikä tekee päivistä antoisia ja monipuolisia.

Aikoinaan asiakaspohjan kasvaessa elämäntilanteeseen nähden liian suureksi ja työtaakan kasvaessa uuvuttavaksi tuli toisinaan tunne -tämä on muuten ihan kivaa mutta voi hemmetti kun on näitä asiakkaita. Se tunne on onneksi taakse jäänyttä elämää ja nykyään asiakkaiden kohtaaminen ja sosiaalinen kanssakäynti vain rikastuttaa päivää.

Samaa vauhtia kun yritykseni vanhenee -niin vanhenen minäkin, ja on ihana katsoa peiliin ja huomata että kymmenessä vuodessa olen oppinut sanomaan ei ja asettamaan realistiset tavoitteet niin oppilaille kuin itselleni. Peilistä katsoo hyvinvoiva yrittäjä joka ei ehkä rikastu, mutta tuntee elävänsä elämänsä parasta aikaa. Juuri nyt.

5.10.2011

SEURAMESTARUUDET RATKOTTU ESTE- JA KOULURATSASTUKSESSA


SEURAMESTARUUDET RATKOTTIIN LAUANTAINA 1.10 JA SUNNUNTAINA 2.10.2011 KAUNIISSA SYYSSÄÄSSÄ

              KATSO UUTISET

SEURAN RATSASTUSKOULUMESTARUUKSIEN TULOKSET ESTERATSASTUKSESSA

LÖYDÄT TÄÄLTÄ

053.jpg

Mikaela Malms voitti Galonilla avoimen 70 cm luokan ja palkittiin AKTIAN lahjoittamalla HORSEMANSHIP POKAALILLA hyvistä hevosmiestaidoista.

mixus_foton_annabel.jpg

lotte_medusa2.jpg

killda.jpg

037.jpg

 

mixus_foton_carisma_med_viivi.jpg

mixus_foton_preia.jpgmixus_foton_glimma.jpg

sirena_mariella.jpg

rasse_eddy.jpg

pia_med_ravana.jpg

(ylläolevat kuvat Mikaela Malms)

26.9.2011

MUISTOISSAMME

RONJA


img_2588.jpg

 

Todella vanhaksi elänyt shetlandinponi tamma Ronja lopetettiin kesän lopulla vanhuuden vaivojen vuoksi. Ronjan tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta hyvin vanhaksi se eli.

Ronjan omisti Christina Malmberg ja se oli ensimmäisiä tilalle muuttaneita hevosia reilut 10 vuotta sitten.

Ronjasta jäi monia muistoja. Se toimi seuraneitinä, kärryponina ja tuntiponina -siihen liittyy useita mieleenpainuneita hetkiä niin minulle opettajana kuin oppilaillekin. Ronja oli persoonallinen ja temperamenttinen poni, jonka käsittelyä opetustilanteissa ei helpottanut sen aikaisempi tausta sirkusponina. Me jäämme kaikki kaipaamaan pientä ja kirkassilmäistä Ronjaa, jonka energinen elämänasenne soi sille pitkän ja hyvän elämän.

12.9.2011

Viikonloppuna tallin kilpailevia ratsukoita on yltänyt aivan upeisiin suorituksiin!

Niinisalossa:

Lotte Palmgren ponillaan Medusa II kenttäkilpailun SM-PRONSSIA!

Lue lisää: ETUSIVU /UUTISET

Helsingissä:

Nina Sund hevosellaan Prominent esteratsastuksessa Esran eli Etelä-Suomen alueen mestaruuksissa henkilökohtaista pronssia!

Onnea molemmille ratsukoille ja niiden taustajoukoille upeista suorituksista!

Tallilla pullakahvit mitalistien kunniaksi iltapäivisin 12.9.-15.9.2011!

28.8.2011

Itä-Uudenmaan Ratsastajat onnistuivat aluekisajärjestelyissä hienosti tänäkin vuonna.

Seuratoiminta on haasteellista ja jos jonkunlaisia pieniä ja vähän suurempia asioita nousee silloin tällöin pöydälle -ja työstä saa harvoin kiitosta.

Tämmöisinä hetkinä, jolloin onnistutaan järjestämään aluekilpailut, joissa yleisö sekä kilpailijat viihtyvät, järjestely pelaa ja ratahenkilökuntakin jaksaa olla pirteänä, tuomarista puhumattakaan -voi seura ja sen aktiiviset jäsenet olla ylpeitä ja tyytyväisiä omasta työstään ja saavutuksistaan!

Seuratoiminnassa on parhaimmillaan reipas yhdessä tekemisen meininki. Minusta seuramme onnistui siinä tänään hienosti.

Pienet ongelmat ja näkemyserot eivät saisi nousta kärpäsestä härkäseksi hajottamaan arvokasta yhdessä tekemistä. Siinä taitaakin olla yksi isoimmista haasteista seuratoiminnassa. Pieniin epäkohtiin ja puutteisiin ei ehkä tulisi reagoida liian hanakasti -negatiivisuus masentaa niin kauheasti. Jos vaan muistaisimme huomata ne onnistumiset mieluummin ja muistaa, että jokainen joka tekee töitä seuran eteen, tekee sitä vapaaehtoisesti ja palkatta.

Loppujen lopuksi jaettu ilo on kuitenkin aina se paras ilo.

Omat ratsuni hoitivat tänään hienosti työnsä kilpailuissa! Alma liiteli kaikki esteet ilman pudotuksia ja sijoittui kaksi kertaa. Araxin kanssa palaamme vuoden kilpailutauolta vähitellen takaisin radoille ja viime viikonloppuna avasimme kilpailukauden onnistuneesti Tampereella, tänään kotikisoissa tuli 110 cm luokassa toinen sija. Hieno alku yhteiselle taipaleelle! :)

Tallilaisista sijoituksia saivat tänään myös Pia Boman sekä Symphatil Irish Queenillä että Ravanalla sekä Malena Haddas Envalds Glimmalla.

Kiitos kaikille mukavasta kilpailupäivästä!

Vähän talliasiaa: Turvetta on siis tulossa maanantai-iltapäivällä!

18.8.2011

Muutama viikko sitten lopetettiin tallillamme kasvuhäiriöiden vuoksi 1-vuotias tammani El-Amarna. (rullaa blogia alemmas elokuun alkuun jos haluat lukea lisää)

Sain Ellan röntgenkuvat ja ajattelin julkaista kuvan jalasta täällä blogissa, jotta kiinnostuneet lukijat ymmärtävät, että varsan pelastamiseksi ei todellakaan ollut mitään tehtävissä.

Tässä kaksi kuvaa. KUVA 1: Netistä löytämäni normaali röntgenkuva samalta alueelta ja KUVA 2: Ellan takajalka

 

vertailuun_terve_xray.jpg

putkonen_esma_el-amarna_cr_20110801_133926_1.jpg

KUVA 1

vertailukuva normaalista

ruunuluun alueesta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KUVA 2

 

Ellan takajalka

Kavion ja vuohisen välillä  näkyy selvä haurastuma, pehmeneminen, rappeuma, irtopaloja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähetän Ellan kuvat vielä Ruotsiin tutkittavaksi ja analysoitavaksi, jotta saan lisää tietoa mistä tämä voi johtua, ja voinko jotenkin estää ettei uudelle varsalleni käy samoin. Tai oliko tämä yksittäinen, harvinainen tapaus..

Eestissä Ellaa on hoidettu samoin kuin muitakin varsoja. Se on saanut olla sisällä lepäämässä kuumimpina päivinä ja emä on pyöreä ja hyväkuntoinen niin kuin uusista kuvista uuden varsan kanssa kaikki voivat nähdä.

Mutta tämän ylläolevan röntgenkuvan jälkeen minulle ei hevosenomistajana jäänyt mitään vaihtoehtoa. Ellan elämä jäi harmittavan lyhyeksi.

 

Mutta nyt iloisempiin aiheisiin!

Tallilaiset kilpailevat siellä ja täällä. Upeita sijoituksia viime viikonloppuna tuli Nina Sundilta ja Prominentiltä, jotka sijoittuivat esteillä kansallisella tasolla amatöörisarjan osakilpailuissa upeasti kolmanneksi ja menevät finaaliin! :) ONNEA!!

Toiset ratsukot kansallisella tasolla esteillä viikonloppuna olivat Rasmus Palmgren ja Eddy G joka sijoittui hienosti 120 cm tasolla Laakson stadionilla Helsingissä, sekä Linda Bosas joka samoissa kilpailuissa sai hevosellaan Louis Piquet ensimmäisen hyväksytyn 120 cm radan kahdella perusradan pudotuksella! ONNEA näistäkin! :) Edellisenä viikonloppuna Linda Bosas ja Louis Piquet kvaalautuivat Ypäjällä Mini Derbyn finaaliin, mikä sekin oli upea saavutus vaikealla Derbyradalla. Finaalissa pieni virhearviointi kostautui ratsukon hylkäykseen (hevonen hyppäsi alas banketilta väärästä kohtaa).

Muitakin hienoja tuloksia on saavutettu, kuten Lotte Palmgren ja Medusa, jotka kilpailevat niin kansallisia esteitä kuin kenttääkin ja valmistautuvat muutaman viikon kuluttua pidettäviin kenttäratsastuksen SM kilpailuihin!

Itselläni viime viikonlopun kansallinen koulukilpailu ei tuottanut suurta kunniaa, mutta maine ehkä kasvoi ;)

Jäin "ihan ok" radalla luokan viimeiseksi, luokka siis kansallinen Helppo A, prosentteja tuli reilut 57%. Ohjelmassa oli onnistuneita kohtia, mutta paljon on vielä parannettavaa. Kuuliaisuus, tai sen puute osoittautuu nyt tällä kaudella ongelmalliseksi tekijäksi, eli yksin radalle jäätyään (verryttelyssä Florini viihtyy kun on paljon hevosia) kuuliaisuus katoaa ja minulla on tekemistä tulla toimeen metri metriltä vahvenevan oriin kanssa. Kilpailujen jälkeen teimme Johanin kanssa päätöksen: Nyt on aika laittaa Florini ruunaksi.

Ensi kuussa komea orhini nyt sitten EKK:lla ruunataan ja pääsemme tasaisemmin harjoittelemaan ensi kautta varten.

Ihan hyvä juttu!

 

 

11.8.2011

img_8873.jpg

img_8857.jpg (photos by Padise)

Tässä se nyt on. Edesmenneen Ellan veli, Bonne Foi.

img_8861.jpg

Fonin isä on Bon Revel(Quidam de Revel/Indoctro). Fonin isä edustaa siis aivan huippukuuluisia sukulinjoja estepuolelle. Fonin emä on minun SWB tammani Min Havanna, ikää 5 vuotta (Majim G KWPN/ Pablo)

Havannan isä on isänä esim. Nuorten hevosten

img_8870.jpg

kenttämaailmanmestarille Mister Poohille, joka on ruotsalaisomistuksessa.

Min Havanna ja kaunis orivarsa Bonne Foi saavat tulla pian Suomeen ja Havannan koulutusta voidaan jatkaa kohti tulevaisuutta ja ratsuntehtäviä.

 

Ja nyt vain peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin tämän komistuksen kanssa. Voi jee... on se aika nätti.

Niin on varsan emäkin, Min Havanna :)

 

 

 

(photos by padise)

img_8876.jpg

9.8.2011

Ypäjällä on ihan oma kisatunnelmansa. Kisaviikoilla oli paljon osallistujia, hienoja hevosia, ratsukoita ja siellä ratkottiin Suomenmestaruuksiakin. On varustemyyjiä, jäätelökoju ja ihan oikeaa kisafiilistä.  Silti tunnelma ei yllä lähellekään suomenhevosten kuninkaallisia, joissa Derbyalue on täynnä ihmisiä ja kaikki puhaltavat samaan purjeeseen aivan eri tavoin kuin muissa tapahtumissa. Tämän vuoden kuninkaallisiin ei ole kuin muutamia viikkoja - oikein odotan jo tapahtumaa, jossa hyvin erilaisista hevosihmisistä löytyy se yhdistävä tekijä mikä sulattaa jään -suomenhevonen. :)

Nyt kisaviikolla Almalle oli vuokrattuna Ypäjällä karsina. Samalla käytävällä asusti kisaviikon muita osallistujia: kouluhevosia, esteponeja, kouluponeja ja estehevosia. Olen ollut aika usein Ypäjällä jos missäkin tapahtumassa tai koulutuksessa ja majaillut monia kertoja niin yksin kuin hevosenkin kanssa.

En voinut kuin ihmetellä ihmisten naivia suhtautumista muiden ihmisten rehellisyyteen kilpailupaikalla. En lainkaan ihmettele että Ypäjällä varastetaan hevosten varusteita -niin huolimattomasti ihmiset monien tuhansien eurojen varusteita käytäville jättävät!

Käytävä jolla Alma seisoi, oli keskellä Ypäjän hevostalousoppilaitosta, kaikkien ulottuvilla ja kuitenkin hiljainen. Käytävällä oli useita satuloita vailla minkäänlaista valvontaa, kaikkein eniten minua hirvitti uudehko merkkisatula, jonka arvo on useita tuhansia euroja. Kertaakaan en nähnyt ketään hevosen lähellä, mutta satula makasi heinäpaalin päällä vain kymmenen askeleen päässä tallinovista, joiden eteen parkkeerattiin autoja vähän väliä lastausta tai purkua varten. Satulalla oli yllään alkuperäinen satulasuojus, jossa selvästi lukee merkki ja vähänkään valveutunut hevosihminen tietää hyvin mistä hintaluokasta ko satulan kohdalla puhutaan. Se oli siinä varkaalle kuin tarjottimella. Monta päivää.

Minultakin on varastettu Ypäjällä satula. Itkin silloin karvaita kyyneliä, koska olin säästänyt silloisesta hyvin vaatimattomasta ratsastuksenopettajan palkastani rahat uuteen satulaan. Laskin jälkeenpäin pitäneeni tunteja ratsastuskoulussa kokonaisen talven ilman palkkaa, tai siis sen palkan varas vei satulan ottaessaan. Satulaa ei koskaan löytynyt. Korvauksiakaan en saanut koska vakuutusyhtiö näki että satula olisi täytynyt olla lukitussa tilassa ( se varastettiin Ypäjän meille ratsastuksenopettajaoppilaille osoittamasta varustehuoneesta, jota ei oltu lukittu.)

Silloin satulan varastaminen tuntui järjettömältä vääryydeltä ja minulla meni uuden satulan hankintaan se seuraavan puolen vuoden palkka tuntienpidon osalta. Raha on meille hevosihmisille hyvin erilainen käsite. Ehkä jollakin on varaa menettää monien tuhansien eurojen satula. minulla ei. Väkisin tuli mieleeni, että satulan omistaja ei varmasti ollut satulanmaksaja, sillä jos varusteen arvon ymmärtäisi, sen työmäärän mitä moisen hankkimisen eteen joutuu tehdä, tai mitä muuta sillä rahalla saisi, ei jättäisi sitä noin heinäpaalin päälle kuin näyteikkunaan. Tai sitten se oli joku sinisilmäinen taapertaja, joka luulee ettei kukaan muu varasta koska ei hän itsekään niin tee.

Ja vakuutusyhtiöstä ei kannata korvauksia odottaa jos varuste on ollut lukitsematta varastushetkellä. Tiedän.

Tämän vuoksi meillä lukitaan satulahuoneet joka yö. Kilpailupaikalla en jätä varusteitani lukitsematta tai valvomatta juuri koskaan. Valitsen satulasuojuksen joka ei mainosta satulani kallista merkkiä, enkä jätä varustekaappia lukitsematta lähtiessäni ratsastamaan.

Ostin viime vuonna kalliit suitset, paljon kalliimmat kuin mihin minulla olisi ollut varaa. Mutta halusin oriilleni hienot suitset. Kilpailupaikalla vartioin niin satulaa kuin suitsiakin -koska uusia ei ole varaa ostaa ja tiedän miltä tuntuu nähdä tyhjä satulapaikka ja todeta pitkäkyntisen vierailleen paikalla.

Varkaus on aina todella ikävä juttu, mutta täytyisi hevosihmistenkin herätä lintukodostaan huomaamaan että varkauksia sattuu koko ajan, eikä näin kalliita varusteita kannatta jättää käytäville varkaiden vietäväksi -koska se varmasti lisää varkauksien määrää kilpailuissa noin yleisesti.

 

 

 

 

 

4.8.2011

Viime yönä edesmenneelle Ellalle syntyi terve veli. Tähtipinen ja sukkajalkainen musta orivarsa. Niin ikävältä kuin Ellan menettäminen tuntuukin, antaa uusi elämä suurta lohtua. Yksi ovi sulkeutuu ja toinen avautuu. Muutaman viikon kuluttua haen Havannan ja uuden varsan Eestistä kotiin. Elämä jatkuu :)

 

2.8.2011

 

ellan_muistokuva.jpg

 

     Miksi laitan kaikki rahani ja vähän enemmänkin hevosiin, miksi ratsastan, miksi luen artikkeleita toinen toisen perään, miksi maalaan tauluihini hevosen kuvia ja yritän oppia ymmärtämään näitä upeita eläimiä enemmän koko ajan. Tänään muistan taas miksi olen valinnut tämän alan - siksi että välitän.

Iltapäivällä pienen Ellan siirtyessä kotona rauhassa luottoeläinlääkärin toimesta vihreämmille laitumille tunsin niin suurta tuskaa, ettei sitä jaksa itsekään käsittää. Niin suurta tuskaa ei voi kukaan muu kuin hevosihminen ymmärtää.

Joskus rakkaus hevoseen kehittyy vahvaksi yhteisten vuosien aikana, joskus se ei syty ollenkaan. Joskus taas se syttyy saman tien -ihastuminen, rakastuminen, välittäminen. Ella oli minun kaunis keijuhevoseni ja siitä luopuminen näin pian, kaivaa rintaani kipeitä viiltoja.

Toisaalta on ihana huomata, että kaikkien näiden vuosien jälkeen hevosalan ammattilaisena -jaksan edelleen välittää.

En ole kadottanut sitä suurinta - tunnetta, joka helposti tallautuu tulostavoitteiden, kilpailutavoitteiden, vastuun, työtaakan ja taloudellisten paineiden alle.ella042010_106.jpg

 

 

 

Ellaan kulminoitui minun harrastukseni ja haaveeni. Se oli minulle täydellinen pieni elämän ihme, joka laukkasi vuoden 2010 huhtikuun alun keväisenä päivänä iloisesti sydämeeni, minun Ellani.

 

 

 

Viikko sitten pahaa avistamatta matkasin Eestiin hakemaan nyt 1-vuotiaan Ellan kotiin. Heti nähtyäni varsani huomasin, että kaikki ei ollut kunnossa. Lyhistynyt ja varovainen olemus kertoi enemmän kuin pessimistisen eläinlääkärin röntgenlausunto. Silmäys jalkoihin paljasti koko kauheuden. Ella on rikki. Eilinen klinikkareissu ja karmeat röntgenkuvat kehänivelen alueelta vain vahvistivat viikon takaisen epäuskon ja järkytyksen.

Varsani takajalkojen kehänivelet olivat romahtaneet ja nivelrikko oli selvä -irtopaloja, haurastumaa, epämääräistä varjostumaa luuaineksessa.. ulospäin oireet olivat yhtä selvät -jäykistynyt liike, pahannäköinen turvotus ja selvä kipu, joka huokui koko varsan olemuksessa.

Tänään Ella päästettiin tuskistaan ja se laukkaa vihreämmillä laitumilla taas samalla innolla kuin huhtikuisena kevätaamuna sen nähdessäni ensi kerran.

Minulle jäi paljon kysymyksiä, joihin etsin vastauksia, luonnollisesti. Olisko voitu estää, miksei huomattu, mitä tapahtui. Miksi juuri minun Ellani?

Asiasta eläinlääkäreiden kanssa juteltuani ja viikon verran artikkeleita varsojen kasvuhäiriöistä ahmittuani voisin ehkä kiteyttää tähän asti oppimani varoitukseksi muille varsan omistajille ja niiden hyvinvoinnista kiinnostuneille näin:

*lukekaa erittäin hyvä suomenkielinen Nina Tolvasen opinnäytetyö

varsojen jalat - varsan kasvatus Suomessa (löytyy netistä googlettamalla)

*vastoin yleistä ajatusta liiallinen liikunta on varsalle yhtä pahasta kuin liian vähäinen. Liika on liikaa varsinkin jos varsa on suuri, rakennevirheinen, heikko tai raju kasvupyrähdys osuu kesälaitumelle pahimpaan paarma-aikaan.

* ennaltaehkäisy on kaiken a ja o.

* tarkkaile varsaasi, sen vireyttä ja yleisilmettä. Kaikki poikkeukset, jalka-asentovirheet ja turvotukset on hälytyssignaaleja, joihin tulee puuttua heti - lepo, yksilöllinen hoito ja kontrolloitu liikunta.

* tamman riittävä ja oikeanlainen kivennäisten ja vitamiinien saanti viimeisten tiineyskuukausien aikana on varsan luustonkehitykselle kaikista tärkein ja merkittävin osteokondroosin (luustonkehityshäiriö) ennaltaehkäisyssä.

* matoinen tai viruksen heikentämä varsa on altis tulehduksille. Varsojen yleisilmettä tulee tarkkailla huolellisesti.

* kasvuhäiriöt voidaan ennaltaehkäistä suurelta osin kantavan tamman ja myöhemmin varsan oikealla hoidolla, liikunnalla ja ruokinnalla. Jälkeenpäin on hyvin vähän tehtävissä.

*vaikka omistajalle tai tallinpitäjälle varsojen laiduntaminen koko kesän on odotettu hengähdystauko fyysisessä raatamisessa, on kasvavat varsat kuitenkin huomioitava yksilöinä. Melkein kaikille varsoille vapaa laiduntaminen porukassa on juuri se oikea kasvumalli. Mutta joukkoon mahtuu aina jokunen poikkeus. Vaatii ajatusta, tunnetta, järjestelmällisyyttä ja ammattitaitoa nähdä ne poikkeukset ja puuttua asioiden kulkuun ennen kuin on liian myöhäistä.

ella_ja_lida042010_030.jpg

VIDEO EL-AMARNA

 

29-7-2011 Maneesin kahvion rakennus edistyy kovaa vauhtia!

004.jpg

 

 

 

 

013.jpg

näkymä tuomaritornista kentälle..

015.jpg

 

 

           ja maneesiin!

 

017.jpg

Tänään on saatu katto päälle ja rakennustöihin tulee pieni tauko. ainakin viikonlopun mittainen sillä nyt suuntaamme Albinalla kohti kaunista saaristoa!

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

0112.jpg

Ikkuna maneesiin

 

012.jpg

 

Tähän valmistuu terassi, kahvio, WC, kanslia.. :)

 

   29.7.2011 Seljametsa tall Pärnu

 

154.jpg

Seljametsa tallissa Pärnussa Suomea ja omaa talliamme  edustaa Kristiina Malmbergin ja minun omistama 2-vuotias suomenhevosori Dexter ( Opeliksi - Vähälempi/Spiraali).

137.jpg

Aikaisemmin tallissa asui myös Elves C's Illucia (om.Maria Lindström), joka on nyttemmin palannut takaisin Suomeen.

Rasse ja Eddy olivat useamman viikon valmentautumassa ja kilpailemassa Marekin luona ja uskoakseni ratsukko suuntaa takaisin tehovalmennukseen Pärnuun ennen ensi kesää.

182.jpg

Rasse ja Marekin poika Andreas laittavat Eddyä kuntoon valmennukseen
180.jpg

183.jpg

 

Marek hankki Seljametsässä sijaitsevan tallinsa noin vuosi sitten ja on muuttanut tiloja vanhasta navettarakennuksesta hienoksi talliksi hyvällä vauhdilla. Talli on varsin viihtyisä ja kodikas, karsinat isoja ja hyvin rakennettuja.

 

145.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koko perhe on mukana tallitöissä ja Marekin vanhempi poika ratsastaa säännöllisesti.

 

178.jpg

Marekin vaimo Maike siivoamassa karsinaa, takana Olle Palmgren.

Jos jotain negatiivista täytyy hakea, oli se ehdottomasti paarmat, joita oli helteisessä talliympäristössä tukalan paljon, yhtä paljon kuin meillä Suomessa kärpäsiä. Hevoset laitumilla joutuvat tänä kesänä todella koville yrittäessään liikkumalla päästä eroon todella agressiivisista kiusankappaleista ja omalta osaltani minun täytyy sanoa, että tällä hetkellä laiduntaminen ilman suojaa on todellinen painajainen Eestin hevosille.

172.jpg

laiduntavat hevoset joutuvat koville harvinaisen runsaan paarmakannan vuoksi.

Hevoset laihtuvat liikkuessaan koko ajan ja kasvavien varsojen tukirakenne joutuu koville. Tämän sain karvaasti huomata oman 1-vuotiaan Ella varsani eestinmatka_042010_086.jpgkohdalla, jonka hain samalla matkalla kotiin Tallinnan läheltä - suurikokoinen varsani ei ole kestänyt haasteellista kesää vaan se kärsii vakavannäköisistä tulehduksista alanivelissä.

Liikunta on kasvavalle varsalle ehdoton edellytys, mutta rajansa kaikella. Liian vähäinen liikunta ja liiallinen ovat molemmat kasvavalle varsalle yhtä pahasta.

Nyt Ella on karsinalevossa ja maanantaina klinikalla selvinnee kauniin varsani kohtalosta ja tulevaisuudesta jotain lisää. (Kuvassa Ella viime kesänä viikon ikäisenä)

 

221.jpg

 Marek ja Eestissä jalostukseen hyväksytty Balou (Baloubet Du Rouet)

Rasse ja marek valmentautuivat vielä lähtöpäivänä ja hyppäsivät reilunkokoista rataa. Marekilla oli ratsuna oikein miellyttävä ja hyväkäytöksinen ori Balou jonka ratsastin itsekin edellisenä päivänä ja pidin kovasti oriista.

 

227.jpg

Rasse ja Eddy

(huom. kypärän puuttuminen, henkilökohtaisesti pidän vakavana epäkohtana)

211.jpg

Marekin poika Andreas seurasi tiiviisti Rassen ja Marekin valmentautumista.

 

 

 

 

 

 

 

 

Talli on tilava, laitumia ja laiduntilaa hevosille paljon. kenttä on suuri ja talveksi valmentautumiseen on maneesi käytössä.

Puitteet valmentautumiseen Seljametsa tallissa ovat kerrassaan mainiot ja tallissa on toinen toistaan hienompisukuisia ja mielenkiintoisia hevosia - sekä tietysti sokerina pohjalla suomenhevosemme Dexter :).

 


27.7.2011

Päivittelen matkakertomusta paremmin heti kun ehdin. Ella, Eddy ja Rasse saatiin takaisin Suomeen ja nyt olen vihdoin vieraillut Marekin tallissa.

Kuvia Marek lootuksen tallista Seljametsa tallista löydät täältä:

SELJAMETSA 2011

24.7.2011

Tunnit peruutettu maanantailta ja tiistailta. Lähden itse Eestiin hevosia hakemaan ja tuurajallani on sairastunut lapsi hoidettavanaan.

Brunon kolmipäiväinen kouluvalmennus on jättänyt monille ajateltavaa ja mietittävää monella tapaa. Itselleni viikonloppu oli varsin haasteellinen torstaina sattuneen onnettomuuden vuoksi (lisää Alman blogissa).

Torstaina minulle sattunut onnettomuus oli puhdas vahinko, väärinarviointi ja harvoin tapahtuva puomin jääminen etujalkojen väliin -osui minun kohdalleni elämäni ensimmäisen kerran. Mutta alas esteeltä ilman etujalkoja tullaan ryminällä ja vastaanotin ylitseni rullaavan hevosen yllättävän vähin vammoin.

Tosin nyt muutama päivä myöhemmin lihaskivut, tulehdukset ja venähdykset alkavat tuntua konkreettisesti..

Koska hevosten kanssa voi sattua jo ihan vahingossa ikäviä onnettomuuksia, on hyvä muistaa että meillä on vain 1 elämä, 1 vartalo, 1 pää ja selkäranka. Jos on pienikin pelko ja epäilys ettei hevonen ole turvallinen tai tehtäviensä tasolla tai siihen kapasiteetiltaan tai kunnoltaan soveltuva - ei onnettomuuksia kannata lähteä hakemaan väkisin. Niitä tulee ihan vahingossakin, pienten virhearvioiden seurauksena tai itsestään riippumattomista syistä.

Tästä lähtien hyppyvarusteisiini kuuluu taas turvaliivi. Se olisi estänyt kipeän iskun selkään. Kypärä suojasi pääni ja kypärääni koristaa nyt kavionkuva - niskaa kypärä ei  tosin suojannut.. Tässä onnettomuudessa paukkuliivi olisi ollut paras vaihtoehto.

Turvallisia kypärällä varustettuja ratsastuskelejä kaikille!

Toivottavasti alla oleva kuva saa sinut laittamaan kypärän päähäsi kun ensi kerran menet hevosen selkään -myös sen oman, tutun ja luotetun. Sekin voi kompastua.

 

kannykasta_2011_024.jpg

 

 

20.7.2011

Kaikkien tallilaisten suureksi iloksi maneesin kahvion rakennustyöt jatkuvat!

Runko nousee pystyyn kohinalla ja muutaman päivän tallivapaata pitäneille odottaa aikamoinen yllätys... maneesin päätyyn on kuin tyhjästä ilmestynyt rakennus :). No tyhjästä se ei siihen putkahda, mutta Johan rakentaa paikallisen timpurin kanssa kahvio/tuomaritorni/kanslia/WC rakennusta aikamoisella vauhdilla. Hienous kahviossa ja tuomaritornissa tulee olemaan ikkunat niin maneesiin kuin kentällekin, eli päätä kääntämällä voi seurata kahvikupposta juodessaan mitä missäkin tapahtuu. Kätevää ja aika luksusta... :)

Huomenna Alman ja minä riennämme Messilä Derbyn avajaisluokkiin ja viikonloppuna tallilla on valmentamassa pidetty kouluvalmentaja Bruno Degreef. Suuren suosion saanut valmentaja valmentaa tällä kertaa kolmipäiväisen valmennustapahtuman. Sekä kenttä että maneesi kastellaan ratsastuskuntoon viikonlopuksi.

Maanantai aamuna lähden tutustumaan HL-Teamin pitkäaikaisen valmentajan Marek Lootuksen talliin Pärnuun ja kirjoitan tutustumismatkasta pienen matkakertomuksen tänne blogiin. Kotimatkalla Eestistä tuodaan kotiin tammavarsani HL El-Amarna "Ella" sekä Eestissä Marekin luona valmentautuneet Rasse ja Eddy.

 

 

 

18.7.2011

Blogin päivittely on jäänyt vähäiselle kauniiden kesäilmojen ajaessa mieluummin ulos kuin tietokoneen ääreen.

Alkukesästä pyydystin nuorta oripoikaa tarhasta ja sain potkun etusääreen - alkukesä menikin kepeillä kinkaten ja toukokuun kisojen jälkeen pääsin mukaan kilpailutunnelmaan vasta nyt viime viikonloppuna Lappeenrannan kansallisissa koulukisoissa.

Florinin ei pitänyt tällä kaudella startata kansallisia, koska valmistautuminen sen kanssa on edennyt hitaasti pienten tasapaino-ongelmien vuoksi. Tiesin sen olevan ikäisiään jäljessä. Tarkoituksena oli kilpailla koko talven hienosti liikkuneen Galonin kanssa estepuolella ja viime kaudella ostettu uusi estehevonenkin Arax oli tarkoitus viedä nuorten hevosten luokkiin. Ensin sivuun joutui joulunaikoihin Arax kasvulomalle ja lepoon - treenausvauhti oli 5-vuotiaalle massiiviselle hevoselle kertakaikkiaan liikaa ja Vääksyn klinikalla poikaa onkin hoidettu, hierottu ja Shock Wave-hoidettu useaan kertaan. Seuraavaksi löysin itselleni ihanan 4-vuotiaan hevosen, jonka minun oli tarkoitus ratsuttaa ja viedä noviisiluokkiin helppoja tehtäviä hyppimään... mutta "Muumi" ei ollutkaan kunnossa - huomasin sen pian aloitettuani työskentelyn hienon tamman kanssa.  Eläinlääkärin suositus oli luopua leikistä heti alkumetreillä ja näin tein. Voi jee. Miten eteeni sattuikin kaksi nuorta jo itsensä elämän alkumetreillä satuttanutta hevosta peräkkäin! Sitten alkukaudesta Galonin vanha vamma uusiutui ja sen etukavion seinämä repesi seurakilpailuissa. Hypyt tältä kaudelta loppuivat siihen ja kisamatkat vaihtuivat klinikkareissuiksi Galoninkin kanssa.

Minulle jäi Alma...

Kilpailuhenkisenä tahdoin kuitenkin mukaan kesän kilpailutunnelmaan muuallakin kuin alue 90 cm tasolla ja päätin laittaa Florinin vähän liian suuriin saappaisiin ja startata muiden mukana nuorten luokissa.

Viikonloppuna sitten Florini joutuikin tosi koville -mikä teki meille molemmille hyvää. Lauantain helppo A meni oikein kivasti ja hyvässä yhteistyössä, mutta tuomareiden kommentit olivat lohduttoman selvät - ei kanna riittävästi takaosalla, hitaat takajalat, lisää terävyyttä, kokoamista..

Eli siistillä ja hyvällä yhteistyöllä sujunut rata - taso jolla nyt olemme - on auttamatta perässä muista samanikäisistä kansallisen tason kouluhevosista. Sijoitus 6-vuotiaiden hevosten kansallisissa luokan loppupuolella hyvältä tuntuvalla radalla on tämän päivän "kilpailukunto". Floriiniin sain olla lauantaina tyytyväinen, se teki tehtävänsä hyvin ja hyvässä yhteistyössä.

Seuraavan päivän sulut, laukanvaihdot ja siirtymiset oli harjoiteltu kotona kuntoon ja ajattelin sillä pärjääväni jotenkin, tavoitteena ei ollut kuin saada rata läpi 50% tuloksella. Mutta edes siihen ei päästy!

Lähdin sunnuntaihin asenteella kaikki peliin ja laitoin Florinin vähän ahtaalle, toiveenani saada nopeutta tuomareiden arvostelemiin "löysiin takajalkoihin".

Kireyttä ei tullut kuin korvien väliin ja Florini kuumeni paineen alla - tehden radalla minulle tuttuja "raivoloikkia". Itsehän tiedän minkälainen Florini on ja hallitsen sen dramaattiset tunteenpurkaukset :) mutta ulkopuoliselle sen pomppiminen taitaa näyttää...hurjemmalta kuin mitä mammanpoika oikeasti on.. Tuomarin nelonen ratsastettavuudesta ja kommentti hevonen vaikuttaa vaaralliselta sai minut ihmettelemään että miltähän se loikkiessaan oikeen näyttääkään! Selkään kun se ei ole tuntunut vaaralliselta vielä koskaan - enkä ole sen selästä koskaan pudonnutkaan. Vaihdot onnistui molempiin suuntiin, sulut ja avot ok - ei tosin kelvanneet kokoamisensa puolesta ja itsestäni tuntui että lisätty ravi meni ok, lisätty laukka oli ok ja siitä siirtyminen koottuun laukkaan tuntui helpolta ja käyntiosuudet rennot ja puhtaat, tosin sitä löysyyttä oli sunnuntainakin lisätyssä käynnissä... mutta ei säväyttänyt helikopteri orhini ja se teilattiin sunnuntain yhteistuomaroinnissa lähes toivottomana tapauksena tasaisella nelosen rivistöllä.  Loppukommentti "vaikuttaa vaaralliselta"...

hehe, kun tietäisivät minkälainen kiltti kotiheppa se on ja kiltti kisoissakin! Tammoista ei sano mitään, ei yhtään mitään missään vaiheessa.Ja kuuntelee minua koko ajan, painetta laittaessani oikein näyttävästikin... ;)

Lopputiivistys viikonlopun kisoista kuuluu: Vaarallinen hevoseni ei ole kärpäsellekään, reaktiivinen ja raju tosin toisinaan. Valkoiset, erikoiset silmät eivät lisää luottamusta hevoseen ulkopuolisen silmissä - levottoman oloiset valkoisena vilkkuvat silmät kun ovat värigeenien syytä, ei Florinin. Satulasta tuntee että hevonen on läpeensä kiltti. Mutta tuo takaosa on nyt sitten oikea ongelma, ja jos en laita treenikalenteria tiukkaan uudelleen organisointiin ja pojan takajalkoja kunnolla töihin - putoamme auttamatta pois ensi kauden vauhdista. Ja se on ollut koko ajan tavoitteeni Florinin kanssa - 7-vuotis kausi ja elämä siitä eteenpäin.

Tänä vuonna ei harmita vaikka tuloksemme on ikäluokan vauhdissa viimeisten sijojen paikkeilla, ensi vuonna harmittaa.

Nyt tiedän missä mennään ja ensi vuonna samaan aikaan, Florinilla on toivottavasti riittävästi voimaa kantaa elastinen ja notkea kroppansa kansallisen tason 7-vuotiaalta kouluratsulta vaaditussa muodossa tahdin säilyttäen.

Treenikalenteri tulee siis tiukentumaan - ja sitä silmälläpitäen onkin jo kaikki pohjatyö tehty kunnolla valmiiksi! Florini on terve ja notkea 6-vuotias, jonka työtahtia voi tiukentaa tästä eteenpäin hyvällä omallatunnolla.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini