Vuosi 2016

Maanantai 22.2.2016 - Esma


22.2.2016

Viikonloppuna mr Bilbo Duudson syötteli Heralle ja Glorialle vähän heiniä ja teki itseään 

Bilbo.jpg

tutuksi tallissa :) Minä taas karsinassa vähän nostelin niitten jalkoja ja pompin siinä kyljen kohdalla jotta tottuvat että boxissakin ihminen saattaa äityä tekemään hassuja juttuja :)

Bilbon ratsutus nimittäin aloitetaan karsinassa, jotta saamme varmasti herran tiukasti satulaan rauhallisessa ja rajatussa ympäristössä. 

Mutta mainiostihan tytöt käyttäytyivät! Heraa jännitti Bilbon 30 kg paino vähäsen ja se reagoi Bilbon painoon pihalla pienessä alamäen tyngässä. Gloriaa ei ratsastaja olisi voinut sen vähempää kiinnostaa, Se veteli jo ensimmäisenä päivänä pihan mäkeä ylös ja alas muitta mutkitta :)

Gloria saa siis Bilboilla vähän vapaammin mutta Heran kanssa tehdään ensin pieniä kävelylenkkejä ihan tallin koti nurkilla :)

Bilbon strategiset mitathan ovat 30 kg / 120 cm. Päällä Johanin isän vanha navettahaalari koko XXL, pikkusen selkää on lyhennetty Bilbon huonon ryhdin johdosta... Jofa kypärä kokoa 54, Työhanskat Heinäpojilta ja Aiglen kumiset ratsastussaappaat kokoa 37. Runko on metallisista aitauskepeistä, hiekasta ja oljista rakennettu sopiva yhtälö. Bilbo kiinnitetään tukevasti lännensatulaan varta vasten rakennettuihin kiinnikkeisiin lukoilla ja jalat sidotaan tiukasti jalustimiin nahkaremmeillä. Kädet pidetään ensin kiinni ja hevosen tottuessa ratsastajaan voidaan pitää ihan vapaastikin. Bilbo on verraton jätkä siitä että se ei muuten jännitä hevosen reaktioita. Ei haittaa vaikka hopsu vähän jännittyy, Bilbo hoitaa tilanteen rautahermoisesti.

19.2.2016 muokattu 20.2.2016

No nyt olikin sitten jo Heran terästäytymisen vuoro :D :D

Meidän pikkuneitihän se on käyttäytynyt aivan neiti mallikkaan tavoin ja jotain tuossa Ainolle mutisin mennessäni että monesti nämä joille ei koskaan tarvitse mitään sanoa, sitten pääsevät yllättämään. Ja näinhän meille kävi.

Mutta nyt alkuun. Nimittäin neiti mallikas, eli Hera on toiminut h i e  n o s t i, paljon hienommin kuin mitä minä olen onnistunut kuvaajana ;)

Eli yksin videokuvaaminen ei ole vielä mun juttu. Ensimmäisen päivän kuvasin etukameralla maneesin seinää.. ja toisena päivänä kamera valuu... ja valuu... ja valuu. Mutta perusasiat ehkä näkyvät. Eli opetan juoksutukseen, nostelen maneesissa kaviot, laitan satulaa, läpyttelen siipiä, jalustinhihnoja, heilutan satulaa ja pidän meteliä muovipussilla satulan päällä. Eli siis kaikkea mahdollista, jotta neiti tottuu että asioita vaan tapahtuu.

Tässä tämä huippuvideo, ei se seinään kuvattu kuitenkaan :D

WP_20160218_13_25_01_Pro.jpg

Neiti on siis oikein loistava. Fiksu ja sietää vaikka mitä. Mitään ihmeellistä en ole jättänyt videolta pois koska VIELÄ mitään ihmeellistä ei ollut tullut esiin.

Gloria, jolle olen antanut lisänimen Justiina ;) On suomenhevoselle tyypilliseen tapaan suorasukainen ja tekee myös näitä poistumiskokeiluja niin karsinasta, tarhasta, round penistä kun siltä tuntuu. Eilen se vaan ihan yks'äkkiä päätti tulla läpi / yli tarhasta, jossa se Heran kanssa on päivät ja loikkasi paikaltaan osittain yli ja läpi semmoisen 140 cm sähköaidan jossa 4 lankaa. Että silleesti. Läpihän se meni ja minä tänään aamulla korjailin puolisen tuntia tihutöitä, jonka neiti sai aikaan ihan muutamassa sekunnissa.. Kivaa :D

Aino on ottanut siis vetovastuun Glorian koulutuksesta ja tekee sitä vähän omalla Vepsän luona oppimallaan tavalla ja käyttää koulutusriimua kun minä touhuan kapsonin kanssa. Mutta ihan samoja asioita me tehdään molempien kanssa. Glorian on vaikea jaksaa keskittyä ja sen kanssa on mennyt aikaa ihan vaan yksinkertaisiin "haloo, maa kutsuu" tehtäviin. 

Pikkusen neitiä ärsytti satulan jalustinremmien paukuttelu, mikä taas Heraa ei kiinnostanut ollenkaan.

WP_20160218_13_43_40_Pro.jpg

Veljensä Dexterin tapaan Gloria ei ole yhtään Spooky, se on vain vähän malttamaton ja turhautuu nopeasti. Glorialla olisi myös ihan omat kuviot ympäri maneesia ja tiluksia, jos sitä ei tarkasti palautettaisi keskittymään ihmiseen. Mutta se oppii koko ajan ja keskittyminen paranee päivä päivältä, eikä ole peppua Ainolle kääntänyt.

Eli hyvillä mielin tämän kaunokaisenkin kanssa.

Ensimmäiset roikkumiset satulan päälläkin on tehty niin Glorialle kuin Heralle. Hera ei Ainon painosta välittänyt yhtään mitään, joten ajattelimme käyttää Lidan pikaisesti Heran selässä perjantaina, ennen kuin Lida lähtee viikon leirille. Ihan vaan selkään ja pois. Glorian kanssa jatkamme selkäännousu harjoituksia alkuviikolla. Sekään ei minun painostani selässä sen kummemmin välittänyt, mutta koska on vahva mielipiteissään, niin täytyy ottaa varman päälle ja roikkua lisää ja lavastaa niitä paukutteluja ja heilumisia.

InstagramCapture_aca19b90-a570-4b70-a99f-991cce59487e.jpg

Ensimmäinen Glorian selästä otettu kuva :)

Aino vahtii etten putoa..

No ei auttanut minun vahtimiset Heran kanssa!

Hera itse täydellisyys, jolle kaikki käy, osoittikin sitten tänään vähän pikkuvarsana näkemäämme luonteikkuutta.

Jostain syystä jo heti alusta pitäen Hera oli hippasen  jännittyneempi kuin muina päivinä. Se kuitenkin vastasi pyytämiini tehtäviin, mutta pientä levottomuutta oli ilmassa, ei kuitenkaan mitään niin isoa että koin päivän huonoksi ensimmäiselle ratsutumiselle jalka selän yli. Me olimme harjoitelleet painoa jalustimessa, satulassa, satulan heiluttelua painosta, ääniä joka puolelta ja kädellä sivelleet kyljen, ristiselän, kaikki paikat mihin ratsastaja osuu. Oli palkittu namipaloin hyvistä jutuista ja kaikki oli niin hyvin treenattu... 

Mutta eihän siinä mikään auttanut. Kun Lidan jalka nousi selän yli lähti pieni ystävämme alta pois. Ei se mitään kummoista kohtausta esittänyt, mutta niin notkeasti venytteli vartaloaan että ratsastajamme löysi itsensä maneesin vastalanatusta hiekasta :)

Tämä KAIKKI TULI VIDEOLLE (Kiitos Ainon) ja näette sen tässä :)

Päätimme sitten hieman palata askeleissa taaksepäin ja muuttaa koulutussuunnitelmaa. Eli ei ensin paikallaan selkään jalat molemmin puolin, vaan lähdimme liikkeelle siitä että Lida roikkuu jalustimen varassa paino satulan päällä mutta jalat yhdellä puolella niin että Hera liikkuu Lidan paino kyljellä ( siitä on helppo polkaista itsensä irti eikä tarvitse pudota, jos hepalta menee hermo) Ja sitä sitten toistimme molemmilta puolilta kyljellä roikkuen kunnes se oli ihan cool.

Päätin kuitenkin ottaa yhteyden luottoratsuttajaani, joka ei putoa jos satula ei irtoa.


No tähän siis ollaan tultu :D :D :D Eli ystävämme Bilbo Duudson on kutsuttava apuun ja ratsuttamaan ponivarsaamme Heraa.

WP_20160219_18_09_59_Pro.jpg

Löysin Bilbon rähjäisenä ja hieman nuhjuuntuneena, epämääräisistä olosuhteista ja pienen suostuttelun jälkeen Bilbo palasi mukaani takaisin työelämään. Eiköhän pian pojalla taas saappaat kiillä ja hämähäkinseitit on muisto vain.

Tässä Bilbo hyväkuntoisena nuorukaisena kolme vuotta sitten hyvinkin haastavan nuorikon kyydissä:

Tästä hevosesta minun on sanottava, että Bilbo syntyi ihan sitä varten. Tamma nimittäin oli erittäin miellyttäväkäytöksinen, jolle kaiken uuden opettelu oli aika helppoa. Se oli minun oma kasvattini, saksassa syntynyt ja kolmivuotiaaksi kasvanut ja sitten toimme sen kotiin. Kaikki sujui hyvin, kunnes jotain pientä epämiellyttävää tapahtui. Tällä nuorella hevosella oli semmoinen vieteripukki, ettei siellä pysynyt millään kyydissä. Sieltä putosi nanosekunnissa. Kentällä meni hyvin, kunnes hevoset tarhassa laukkasivat, sitten se pukitti ja lähti. Tai maastossa ilman ongelmia, kunnes takana toinen hevonen liikahti nopeasti, taas pukki ja minä söin lunta. Joten tämä kaveri oli pakko siedättää heiluvaan ratsastajaan ja tilanteisiin, jossa on epämiellyttävä olla eikä ratsastajasta pääse heti eroon. Onnistuimme ja Bilbo teki työnsä hyvin :) Minulta lähtiessään se meni pohkeenväistöjä ja sen pystyi ratsastamaan kaikissa askellajeissa. ( Pikkuheppa on nykyään estehevonen ja se voi oikein hyvin. Näin sen viime kesänä kisoissa hyppäämässä 115 cm luokkia, joita se pärjäsi kivasti. Sitä ratsuttaa taitava Eestiläinen miesratsastaja)

15.2.2016

Hahaa! Ja mitäs tekikään meidän pieni suomenhevosvarsamme Gloria.. No mittaili sitten tolppia, esteitä ja keltaisia nauhoja rojauttaen itsensä kujasta läpi ja villin tyytyväisenä kirmaili pitkin maneesia :D

Eli vapaana käsittelyharjoitukset siirtyivät Glorian kanssa siihen hetkeen, kun saamme rakennettua suomenhevosen kestävän pyöröaitauksen :D

Aino, joka vastaa Glorian sisäänopetuksesta on onneksi ollut työharjoittelussa aikaisemmin Kari Vepsän luona ja taitaa hyvin myös narunpäästä nämä maastakäsinharjoitukset. 

Gloria on nyt viime päivät opetellut odottamista, peruutusta, kääntymistä ja liinassa liikkumisen alkeita.

Heran kanssa nämä asiat ovat sujuneet ongelmitta, eikä sen kanssa ole tarvittu yhtä paljon toistoja ihmisen huomioimisessa ja muussa peruskäsittelyssä. Tänään Heralla oli jo juoksutuskapsoni päässä ja se tapaili ensimmäisiä askeleita ja suunnanvaihtoja ympyräuralla. Laittelen siitä videota huomenna.

Molemmat on opetettu viime päivinä myös suitsiin.

WP_20160211_12_26_21_Pro.jpg

 

WP_20160211_12_30_20_Pro.jpg

   

           

Hera tuumailee, että sullekin on laitettu tommoset. Glorian emä Vähälempi tarkkailee taustalla nuorison touhuja.

Minä totutan nuoret kuolaimiin niin, että annan niiden pitää niitä päässä 10 - 15 min. muutaman kerran, sitten kerran vähän pidempään. Tekeekö sen tarhassa (niini kuin tässä) tai karsinassa, sillä ei ole väliä.

Kun varsat on ok suitsien ja kuolainten kanssa, alan opettaa tuntumaa ohjaan. Asetuksen opetan ensin kapsonin kanssa, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Tänään varsoilla oli maneesissa myös satula ensimmäistä kertaa selässä. Ensin koskettelimme nahkaisella satulavyöllä (pidän nahkaisen vyön napakkuudesta koulutusvaiheessa) varsoja ihan joka puolelle, vatsan alle ja jalkoihin ja sitten käytimme satulan selässä, molemmilta puolilta nostellen ja vähän satulaa heilutellen. Kumpikaan ei voinut vähempää satulasta välittää, onhan niiden kanssa jo heiluteltu huopia ja muovipusseja niin eivät ne jaksaneet mustasta möhkäleestä ottaa stressiä :D

Huomenna laitamme ensimmäisen kerran satulat kiinni juoksutusharjoittelun päätteksi.


10.2.2016

Heran taidonnäyte käsittelyharjoituksissa toisena päivänä. 

Hera ei mitään pyöröaitausta tai suljettua tilaa tarvitsisi, se on niin herkkä ja kuuliainen että sen käsittely onnistuu hyvin vapaassakin tilassa. Pyöröaitaus ei ole välttämätön hevosen ratsukoulutuksessa ja ilman sitäkin pärjää yleensä hyvin, kunhan hevonen opetetaan perusasioihin ja juoksutukseen liinassa. Mutta koska Gloria on suomenhevonen ja minulla on kokemusta niistä jonkun verran, koin että pieneksi suljettu tila on tarpeellinen jotta Gloria ei "häviä" paikalta. 

WP_20160210_10_58_29_Pro.jpg

Minulla on jo useita vuosia ollut suunnitelmissa pyöröaitauksen rakennus mutta eihän se tähän hätään ehtinyt valmistua :D Joten joudumme päivittäin Glorian kanssa työskennellessä väsäämään alueen uudelleen. Mutta se kyllä kannattaa. Tänään Gloria tylsistyi koulutustilanteeseen ja yritti hävitä paikalta. "Iso" kolmevuotias vie tyttöä mennen tullen jos tila ei ole rajattu. Siinä ei auta vaikka painaa kantapäät hiekkaan ja päättää pysyä paikallaan :D :D Sen vuoksi jouduimme lisäämään alakuvassa näkyvät puomit aidan ja estetolpan väliin, sillä Gloria yritti hypätä pois aitauksesta juuri siitä kohtaa, ihan vaan koska Ainon kuunteleminen oli hippasen tylsää.

Hera.jpg

Pieni rajattu tila on monella tapaa käytännöllinen. Vaikka Hera on kiinnostunut ihmisestä eikä sillä ole vahvaa pakoviettiä, on senkin kanssa mukava olla pienessä ja turvallisessa tilassa jolloin paikalta pakeneminen ei tule hevoselle edes mieleen ja tätä ikävää opittua tapaa ei vahingossa hevoselle kouluteta.

Hevosissa on paljon luonne-eroja ja riittävä voimankäyttö on aivan hevosesta ja tilanteesta kiinni. Glorian kanssa joutuu olemaan napakampi ja selvempi kun Heran kanssa taas on oltava tarkkana ettei käytä liian suuria apuja. 

Tästä hyvänä esimerkkinä oli tänään Gloria, joka ei viitsinyt peruuttaa eikä oikein kääntyäkään. Otimme avuksi raipan, jolla selkeytämme käskyä. Gloria ei raipasta paljonkaan välittänyt, katseli meitä vaan naureskellen ja nappasi raipan suuhunsa. Että siinä teille :D

Totta kai jouduimme selventämään apua, että väistähän nyt oikeasti ja peruuta kun sanotaan. Heti kun Gloria liikahti, kiitimme sitä. 

Miten hevosta sitten kiitetään? Jokainen löytäköön oman tapansa. Minä kiitän hevosta poistamalla ärsykkeen ja isoissa jutuissa myös antamalla palkinnon. Tästä esimerkkinä esim. seuraava tilanne:

Hevonen pelkää kädessäni heiluvaa muovipussia. Niin kauan kuin se pakenee, heilutan sitä. Kun hevonen hidastaa, poistan ärsykkeen. Pian se ymmärtää että ärsyke häviää kun se ei juokse karkuun. Heilutan pussia, se pysähtyy ja ärsyke lakkaa. Jos hevonen on tosi spooky ja asia on meille ongelma niin  lisään palkinnon. Kun hevonen ei enää juokse karkuun ärsykettä se on jo tosi hieno, tällöin en ole kuitenkaan vielä kiittänyt namipaloin. Mutta kun se kiinnostuu aikaisemmin pelkäämästään ärsykkeestä ja katsoo sitä uteliaasti, annan sille namipalan. Seuraavaksi se ottaa askeleen kohti ärsykettä ja annan taas namipalan. Pian sillä on jo turpa heiluvassa pussissa ja taas annan namipalan. 

Itse en kiitä namipaloin kuin kyseiselle hevoselle erikoisen hyvästä suorituksesta. Se on vain semmoinen extra palkinto kun hevonen vähän ylittää itseään. Mutta käytän sitä kyllä aika usein.. :)


9.2.2016

Varsat tuotiin eilen kotiin trailerilla kilometrin matka pihatosta :) Hyvästä lastausharjoituksesta käy tuokin.

Ilman kommervenkkejä päästiin trailerimatka, mutta kotona lisänimen "Justiina" saanut Gloria ei ollut tyytyväinen karsinajärjestelyyn ( koska Hera oli muutaman karsinan päässä) ja päätti muutaman tunnin tuumattuaan hypätä karsinan oven katseluluukusta ulos. Ja onnistuihan se mutta nappasi koko oven mukaansa ja mieheni Johan hampaita kiristellen ja suhisten sitten korjasi oven kiskot jne.. Päätimme sitten pitää Glorian ihan suosiolla suljetun katseluluukun takana ja esteharjoitukset järjestetään ihan muualla..

Tänään varsat kävivät maneesiin rakennetussa round penissä vähän harjoittelemassa perusjuttuja, eli yksin olemista, käskystä peruutusta, odottamista, keskittymistä ja takaosan väistättelyä. Ihan perusjuttuja siis. Glorian kanssa tarvitaan enemmän toistoja tässä vaiheessa vaikka upeasti ja nopeasti Gloria seurasi Ainon selkeitä merkkejä peruutukseen, pysähdykseen ja kääntymiseen. Heran kanssa tein jo vähän työtä vapaana round penissä ja sain sen jo keskittymään minun tekemisiini. Peruutukset, paikallaan seisominen, takaosan väistättelyt sekä vapaana suunnanvaihdot opittiin heti ensimmäisellä kerralla!

8.2.2016

Eli ihan ensimmäiseksi totutimme varsoja helppoihin varusteisiin jotka ei ole kovin pelottavia. 

Satulahuopa ja tukeva loimi/juoksutusvyö toimii tässä oikein hyvin.

Hevosta kosketellaan varusteilla ihan joka puolelle ja sitä mukaa kun hevonen rentoutuu ja hyväksyy tilanteen lisätään liikettä, nopeutta ja ääntä niin että hevonen antaa lopulta ravistella varusteita, heilutella ja liikutella karvaa vasten ja ilmassa pelästymättä.

Tarkoituksena ei ole pelästyttää hevosta, eli jos huomaan hevosen ärsytyskynnyksen nousevan liikaa, palaamme takaisin helpompaan ja jatkamme varovaisemmin eteenpäin.

Kun tämä juttu toimii jatkamme seuraavaan vaiheeseen. Meillä varsojen perusluottamus oli aika hyvä eikä toistoja tarvinnut tehdä kuin muutaman kerran. Eteeni on myös sattunut varsoja joiden kanssa tätä on toistettu 6 - 7 kertaa ennen kuin eteenpäin on jatkettu.
Tässä seuraavassa videossa laatu on huono, mutta idea tulee esiin.
Jatkoimme vaiheeseen kaksi, jossa hevoset siedätettiin rapiseviin muovipusseihin ja nopeaan muuttuvaan ärsykkeeseen, joka oli muovipussi raipan päässä. Tämäkin vei sen pari harjoituskertaa.
Tämä alkukoulutus tehtiin tutussa pihatossa jossa olisimme voineet jatkaa pidempäänkin, mutta jäinen keli ja mukavuudenhalu sai meidät siirtämään varsat lähemmäs ja maneesin luo :) Ensimmäiset päivät kotona totutellaankin ympäristönvaihtoon ja käydään maneesissa kävelemässä taluttaen ja tehdään peruskäsittelyharjoituksia. Niistä lisää myöhemmin.

4.2.2016
Vuonna 2015 en kirjoittanut riviäkään. Paljon kuitenkin tapahtui, paljon semmoista josta olisi mukava kirjoittaa :) 
Tänä vuonna keskityn blogissani Heraan ja Gloriaan, ainakin nyt alkuvuodesta, koska nuoret neidit joutuvat/ pääsevät koulun penkille!
On monta tapaa kouluttaa ja kasvattaa hevosia aivan oikein. Nämä nuoret koulutetaan minun tavallani, enkä väitä että minun tapani on se yksi ainoa ja oikea. Ehkä jollekin sisäänratsastusta ja varsan käsittelyä harkitsevalle on kuitenkin hyötyä siitä jos laitan kokemuksia ja tilanteita blogiini. :)
WP_20160204_12_03_21_Pro.jpg
Kuvassa Kahera HL tutustumassa kännykkäkameraan, kouluttajaan ja ensimmäisiin
varusteisiin :)
WP_20160204_12_04_39_Pro.jpg
WP_20160204_12_04_58_Pro.jpg 
Heralla ensimmäistä kertaa loimivyö vatsan ympäri ja Gloria totuttelee satulahuopaan, jolla hierotaan ja taputellaan ihan koko hevonen jalkoja myöden kunnes juttu on sille ihan cool. Hera ei huovasta mitään välittänyt, joten se sai jo tutustua loimivyöhönkin :)
Aloitimme varsojen koulutuksen pihatossa, joka on niille tuttu ja turvallinen ympäristö, joten uusiin asioihin totuttaminen käy nopeammin ja helpommin stressiä välttäen. Ensin harjoittelemme helpoilla varusteilla ja lisäämme haastetta pikkuhiljaa.
Nämä kuvat otimme toisena harjoittelupäivänä. Kolmantena lisäämme rapinaa ja kilinää. 
Ensi viikolla siirrämmekin varsat sitten kotiin ja juoksutus ym. harjoittelut jatketaan kotosalla :)

Netissä on paljon koulutusblogeja, joissa kerrotaan miten asiat tulee tehdä. On hienoa, että hevosystävällistä lähestymistä hevosen koulutukseen jaetaan eteenpäin ja tuodaan enemmän ja enemmän hevosharrastajien tietoisuuteen. Omat tapani kouluttaa varsoja on yhdistelmä ihan kaikesta mitä olen nähnyt ja kokenut vuosien varrella ja valaistunut lukija löytää erilaisia koulutusmetodeja erilaisissa tilanteissa, joille on annettu nykypäivänä paljon hienoja nimiä. 
Elävässä elämässä tilanteet tulevat nopeasti ja monesti suunnitelma muuttuu matkalla ja hankalissa tilanteissa voidaan miettiä kokonaan uusia lähestymistapoja jos työkalupakissa ei ole oikeaa ratkaisua.  Olen varovainen neuvomaan ketään, koska niin monta kuin on hevosta, on myös tapaa asiat niille opettaa. 
Näistä kahdesta varsasta Hera on varovaisempi ja reaktiivisempi, mutta ihmistä kohtaan aika nöyrä ja kiltti. Gloria taas saattaa yrittää komentaa ihmistä, eikä sille ole vielä ihan selvää kuka määrää koska mennään ja minne :)
Molemmat on säännöllisesti vuoltu, ne on tottuneita ihmisiin ja niitä on kuljetettu trailerilla. Olen välttänyt turhaa käsittelyä, itse uskon tapaan, jossa varsaa käsitellään paljon ensimmäisen puolen vuoden aikana kun se on emän rinnalla, ja sitten varsan annetaan kasvaa aika rauhassa laumassa pihatto-oloissa kunnes koulus alkaa.
Mutta niin kuin sanottu -tapoja on monia ja asiat voi tehdä oikein monella tapaa.
Tärkeintä nuoren hevosen kanssa on että koulutuksessa on selvä systeemi, jonka hevonen ymmärtää. Silloin se sujuu ja lopputuloksena on tyytyväinen ratsu!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini