Sydänmatkalla

ALMA Tie ravurista ratsuksi

Share |

Sunnuntai 18.11.2018 - Esma Haddas


18.8.2018

Ihan uskomatonta, kuinka aika on vierähtänyt! Almaa... :) Almaa se voi hyvin ja asustaa edelleen tallissamme. Kuinka monta ihanaa naurua tänään olen saanutkaan kun olen kahlannut tätä blogia läpi. 

Taisin lopettaa Alman blogin kirjoittelun, koska se tuntui merkityksettömältä. Nyt, vuosia myöhemmin huomaan kuinka arvokas tämä blogi on ollut ei pelkästään minulle vaan myös sitä seuranneille lukijoille.

Lähipäivinä päivittelen Alman tämän hetken kuulumisia. Tässä tuore kuva ihanasta Almasta rapsuttelemassa parhaan ystävänsä Carisman kanssa, puss <3 
40647566_332015244009135_5447220241702584320_n.jpg

net-100612-123148-mik-6680.jpg

4.4.2012

Alman viimeaikaisista urheilusuorituksista täytynee hieman kommentoida viimeviikonloppua...

Maneesissa oli tukki, vesimatto, laine, muuri, sianselkä jne. Ja mitä tekeekään meidän viisas suomenhevonen. No on sitten aivan varma, että esteet on ahdettu täyteen vaaleanpunaisia elefantteja, jotka hyökkäävät kimppuun hetkellä millä hyvänsä.

Jos selässä olisi ollut oppilas, olisin voinut hyväksyä Alman käytöksen...mutta kun selässä istuin minä. Olemme kilpailleet alue-esteitä, erikoisesteitä, muureja, kansallisen luokan nurmella Ypäjällä... mutta nämä pienet erikoisesteet omassa kotimaneesissa.... voi jee.

Vaikka kaikki valmennettavani pärjäsivät aivan upeasti hevostensa kanssa ja saatoin kehua joidenkin ratsukoiden keskinäistä luottamusta ja yhteistyötä...

... minä itse ravailin illan pimetessä voltteja ympyröitä, kaikenlaisia kaarteita esteiden läheltä ja "läpi" ja kuuntelin ratsuni hurjasti pomppivaa sydäntä ja katselin pitkällä oikealla poskella jännityksestä heiluvaa kieltä ja rauhoittelin parhaani mukaan hurjaa esteratsuani, joka ei luottanut minuun tai kuunnellut kehotuksiani, nimeksikään.

Hmmm... No. Ainahan voisi mennä vielä huonommin.

19.3.2012

Kevät alkaa tehdä tuloaan ja Alman on aika heräillä talviunilta! :)

Talven yli Alma on levännyt rankan kauden jälkeen toimimalla työssään opettajana niin alkeiskursseilla kuin jatkoryhmäläisten kanssa. Sennutunnit taitaa olla Alman suosikkeja.

Hyppytauko kesti läpi koko sydäntalven, mutta nyt olen käynyt jo muutaman kerran Eowenin valmennuksissa Alman kanssa ja Eowen on ollut näkemäänsä hyvin tyytyväinen! Omalta osaltani olen maastoillut Alman kanssa, kahlannut lumessa ja laukkaillut pitkin lumisia teitä. Oppilaiden kanssa Alma on tehnyt tunneilla paljon perusharjoituksia -jumppasarjoja, taivutteluja, väistöjä ja pieniä teknisiä ratoja.

Nyt olen aloittanut lihaskuntoharjoittelut (intervalliharjoitukset), joita jatkankin pari kuukautta eteenpäin.

Eiköhän olla ihan iskussa kun kesä koittaa, jos ei loukkaantumisia tai muita takapakkeja tule. Tähtäimenä on siis esteillä alue- ja kansalliset suomenhevosluokat.

Alma on ollut koko talven terve kuin pukki -iloinen, reipas ja hölmö. Eli ihana oma itsensä.

26.9.2011

Alman kanssa on käyty viikko sitten Keravan aluekilpailuissa, joissa Alma hyppäsi avoimet 90 cm ja 100cm luokat.

alma_kerava.jpg

 Alman kanssa Keravan alue 100 cm, tuloksena 8 vp.   

Keravan kilpailuiden verryttely aamulla oli ikävä kyllä liiasta kastelusta liukas ja Alma meinasi muutaman kerran kaatua verryttelypohjan pettäessä kavioiden alla.

En siis päässyt laukkaamaan Almalla juuri lainkaan ennen 90 cm starttia ja liukastelu ja laukanpuute näkyi jännittyneisyytenä ja epävarmuutena radalla -vaikka itse radanpohja olikin erinomaisessa kunnossa.

100 cm luokkaan päätin olla verkkaamatta Almaa ollenkaan maneesissa ja hyppäsin radan vieressä olevan viimeistelyverryttelyesteen muutamaan kertaan.

Metrin luokka menikin hienosti ja sujuvasti! Alma pudotti muutaman puomin, mutta rytmi löytyi ja ponnistuspaikat esteille. Pudottelut näin isossa luokassa eivät haittaa mitään -tekniikkaa kun ei vielä tämänkokoisille radoille ole hiottu lainkaan. Tämä kausi päättyi siis odotusten mukaisesti! Avaus suomenhevosten kansallisiin luokkiin onnistui hyvin ja avoin alue 100cm hyvällä hyväksytyllä tuloksella.

Ensi viikonloppuna Alma kilpailee oppilaan kanssa seuran ratsastuskoulumestaruuksiissa 70 cm tasolla ja sen jälkeen jäämme kilpailutauolle harjoittelemaan uusia kuvioita ensi kautta varten. Ja mikä parasta -Alma on pysynyt terveenä koko ajan lukuunottamatta kesäihottumaa, joka vaatii hoitoa, loimitusta ja voitelua.

Ensi keväänä aloitamme Almalle kokeiltavan Vetcaren öljypohjaisen lisärehun, jonka tulisi parantaa immuniteettisuojaa allergista reaktiota vastaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan, saisiko Alma apua polttiaiskutinaan tästä Vetcaren uudesta tuotteesta. JOs Alma ei mitään ihmeitä keksi (esim. juokse päin puuta tai kaadu harjoitusesteeseen) jäämme bloginkin osalta treenaustauolle.

Hyvää syksyä kaikille!

5.9.2011

ALMA KUNINKALLISISSA SIJOITUKSILLE ALUE- JA KANSALLISELLA TASOLLA JOKAISESSA SILLÄ RATSASTETUSSA ESTELUOKASSA!

Verryttelin Almaa sunnuntai aamuna aikaratsastusluokkaa varten. Se kääntyi ahtaassa kaarteesta verryttelyesteelle semmoisella takaosan työntövoimalla että tuntui kuin turboahdin olisi työntänyt meidät kohti estettä. Hypyn jälkeen hymyilin iloisena ja mieleeni nousi Almalle sopiva tunnuslause -hieman korni, mutta niin tosi:

"Toiselle paska, toiselle helmi."

Jotkut tallilaisista ehkä ymmärtävät lauseen syvimmän totuuden... ;)

Perjantai oli meidän kauden päätavoite ja koetinkivi. Minua jännitti kansallinen metrin luokka Derbykentällä. Se olisi meidän yhteinen käännekohta -avaus kohti vaikeampia haasteita.

Sitä ennen ratsastin Malena Haddaksen Envalds Glimmalla ja Almalla 90 cm alueluokan Derbyradalla. Se onnistui hyvin, molemmat hevoset sijoittuivat luokassa ja Glimmakin hyppäsi ihan ensimmäistä kertaa Derbyradalla -hienosti.

Metrin verryttelyssä Alma oli puhtaasti ihmeissään kun puomit kolisivat jalkoihin, vaikka se hyppäsi tutulla tekniikallaan. Muutaman hipaisupudotuksen jälkeen tamma muutti hyppykaarta korkeammaksi ja viimeiset verryttelyhypyt sujuivat hyvin.

Radalle lähti keskittynyt pari ja hienostihan siitä selvittiin! Radalta tuli yksi pudotus, sekin kaikista helpoimmalta pystyesteeltä. Vaikeat suhtautetut kaarteessa okserilta okserille selvitimme virheittä, sarja virheittä, vesimatto, portti virheittä... Ja sijoituimme lopputuloksissa viidenneksi!

Olin suoritukseemme enemmän kuin tyytyväinen, pääsimme tämän kauden tavoitteeseen eli ensimmäiseen kansalliseen metrin starttiin ja saimme siitä ei pelkästään hyväksytyn, vaan vielä hyvän sijoituksen!

Ja kunkkareissahan on aivan oma tunnelmansa - istuessani Alman selässä kansallisen luokan palkintojenjaossa Derbykentällä ison pääkatsomon edessä sitä tunsi itsensä aika onnelliseksi ja ylpeäksi hevosestaan.

Lauantaina ja sunnuntaina oli vielä "Speed" luokat, eli aluetason aikaratsastusluokat.

Lauantaina Alma tuli upeasti kolmanneksi virheettömällä suorituksella, Malena ratsasti itse Glimman ja tuli hienosti seitsemänneksi puhtaalla radalla.

Sunnuntaina Alma hyppäsi speed luokan upeasti ja kääntyi pennin päällä. Lähestyessäni radan viimeistä estettä tajusin että aikamme riittäisi luokkavoittoon. Ja mitä se tekikään päässäni!!

Olin laskenut välin, 21 m - sujuva 5 askelta pystyltä viimeiselle okserille. Ja vannotin Malenankin ratsastamaan rohkeasti eteen viimeiselle...

Mutta tämä läsipää alkoi varmistella hyvää sijoitusta ja ratsasti välin kuudella askeleella... ja juureenhan sitä tultiin ja PUDOTUS siitä seurasi!

AAAARRRRRGGGGGHHH!

Lopputuloksissa Almalla oli kaikkein nopein aika, mutta minun tätimäinen hannausmokani pudotti meidät ensimmäiseltä sijalta seitsemännelle sijalle.

Olen pahoillani Alma -nimittäin sinivalkoista Alma kyllä haki omalla panoksellaan...

Malena ratsasti luokassa upeasti neljännelle sijalle ja viiletti tyytyväisenä kunniakierroksella. Onnea! :)

Meidän Loviisasta kuninkaallisiin lähteneet trailerin suomenhevoset starttasivat seitsemän starttia ja toivat kotiin seitsemän ruusuketta. Todella tyytyväiset omistajat ja ratsastajat ovat onnellisia ja ylpeitä hevosistaan.

Ja mitä seuraavaksi?

Malenan Glimma jää lomalle -sillä on ensi kaudelle aivan muita suunnitelmia kuin estekilpailut... :)

Alma saa siis suunnata kisoihin ilman rakasta ystäväänsä, joka muuten kävelee aivan yhtä nopeasti kuin Alma. (harrastimme pikakävelyä rintarinnan Ypäjän metsiköissä)

Ensi viikonloppuna olisi ollut aluemestaruudet. Vähän harmittaa kun ne jäävät väliin -lähden kannustamaan oppilastani vielä suurempiin koitoksiin Niinisaloon koko viikonlopuksi :)

Toisaalta Alma on kilpaillut paljon viime viikkoina ja viimeiset seitsemän peräkkäistä starttia alue- ja kansallisella tasolla ovat KAIKKI olleet sijoituksia ensimmäisestä seitsemänteen sijaan.

Alma on ansainnut kilpailutauon ja aluemestaruuksiin tähdätään sitten ensikaudella :)

Hallikaudella kilpaillaan vielä jotain tänä vuonna mutta nyt tähtäin on sinne ensi kauteen ja metrin luokkiin.

Sitä varten harjoitellaan lisää voimaa, kokoamista ja vahvuutta laukkaan, hypätään kotona tekniikkaa isommille esteille ja varmoja lähestymisiä suhtautetuille. Eli se viisi askelta ratsastetaan viidellä eikä kuudella ensi kaudella.

 

Alman veli Ralli Matti (samasta isästä Suikun Erosta) hyppäsi hienosti Suomenhevosten SM-luokassa lauantaina ja sunnuntaina ja sijoittui lopputuloksissa hienosti kuudenneksi!

Alman emänisä V.T Ajatus putkahtelee useiden hyvin hyppäävien suokkien sukutauluissa esiin juuri emänisänä.

Eli ei Alman lahjat aivan puun takaa tule.

Katsotaan kuinka pitkälle yhteinen taival vie Alman kanssa, mutta muutaman vuoden kuluttua... no, se nähdään sitten :)

Alma se on oikea paikallislehtien linssilude :)

Tässä satoa viime viikonlopulta.

scan_pic0003.jpgscan_pic0002.jpg

28.8.2011

Ja Almahan voitti taas!

Parasta tämän päivän aluekisoissa oli kuitenkin että ensimmäisessä, kaikille avoimessa luokassa Alma tuli toiseksi ja suomenhevosluokasta tuli voitto. Eli kaksi hyvää sijoitusta :) Hieno heppa.

Alma kartutti palkintorahojaan taas 85 eurolla!

Ensi viikonlopun kunkkareissa Ypäjällä onkin sitten meidän yhteinen ihan ensimmäinen kansallinen metrin startti!

Tämän päivän kaksi 0-0 rataa 90 cm tasolta tuovat kyllä kummasti varmuutta, joten ehkä sitä saa nukuttuakin seuraavina öinä.

Ainakin Alma hyppää rohkeasti ja reippaasti ja kunto on kohdillaan ensi viikonloppua varten. Almaa kiusaa tänä kesänä sille hiljattain puhjennut kesäihottuma, jonka hoitoon vielä haetaan oikeita voiteita, shampoita ja loimituksia. Toivottavasti mäkäräiset pysyvät piilossa ensi viikolla, jotta Alma voi rauhassa valmistautua Suomenhevosten kuninkaallisia varten.

21.8.2011

Alma voitti!

No hienostihan ne Alman kaviot Tampereen Niihamassa kopisivat!

Suokki /poniluokan voitto heltisi meille sekunnin nopeammalla uusintaradalla kakkoseen... :)

Esteiden koko ei ollut huima, mutta silti, hyvällä asenteella mennään kohti seuraavia haasteita.

Ensimmäisessä luokassa yhteistyö oli vähän hakusessa ja Alma oli todella vahva. mietin jo että himputti, teenkö jotain kuitenkin toisin kuin ennen kaatumista Messilässä, vai missä mättää. Mutta ensimmäisen luokan ongelmat poistuivat luokkien välisen tauon aikana ja toiseen luokkaan valmistelinkin taas ihan sitä "omaa Almaa" ja huokasin helpotuksesta. Kyllä se Alma vaan oli turhan kuuma, jännittynyt ja virittynyt ja tasoittui toiseen luokkaan -ja voitti :)

Että jospa tämä viime aikainen ruokintainnostus nyt saisi vähän hellittää ja ruokinta palautua takaisin siihen vanhaan ja hyväksi huomattuun. Räjähtäviä hevosia oli kaksi ( Arax ja Alma) ja molemmilla ensimmäiset luokat oli.... aika kauheata vääntöä. Alma ryösti, painoi, juoksi ja Arax ryösti, pukitteli ja lähti verryttely esteeltä kuin nato-ohjus. Toiset radat meni molemmilla jo paremmin ja vähemmällä ratsukon välisellä voimankoetuksella. Tosin molemmat olivat ainakin innokkaita ja menossa esteelle :). Minä en vaan meinannut ehtiä mukaan..

Tampereen Niihamassa on upeat puitteet kilpailujen järjestämiseen, ihmiset on mukavia ja parkkipaikat ym. hyvin järjestetty. Tampereelle on meiltä vähän matkaa, mutta kyllä sinne kannatti ajaa.

 

19.8.2011

Ensi sunnuntaina Alman ja Araxin kanssa suunnataan Tampereelle alue-estekilpailuihin.

Päivittelyä tulee ensi viikon alussa, kuinka Alman kavio kopisee Niihaman kentällä. :)

8.8.2011

-SAMPERIN LÄSIPÄÄ!!! Kansainvälinen estetuomari, stewardi ja vaikka mitä Matti Kuusi seisoo radalla aivan vieressäni ja vastaa tähän:

-Eihän sillä ole läsiä.

Tähän minä vahvasti tuohtuneena, jo tosin suuntaamassa seuraavalle esteelle:

-MINÄ SE TÄSSÄ LÄSIPÄÄ OLEN.

(taisin kuulla jotain naurua tässä vaiheessa...)

Ja mitähän siellä Derbykentällä oikein tapahtui?

Alma hyppäsi kuin unelma. Mutta rata oli rakennettu isoksi ja minun täytyy myöntää että etukäteen vähän jännitti, kuinka tästä selvitään.

Alma kuitenkin kulki isolla nurmikentällä varmasti kuin kotona eikä katsonut yhtään mitään, laukka säilyi hyvänä ja kaviot nousivat yli esteistä ja hypyt onnistuivat toinen toisen perään. Ja yhtäkkiä huomaan, se oli perusradan viimeinen este, ei hitto, me jatketaan toiseen vaiheeseen!

Ja silloin tämä läsipää ratsastaja innostui ja kaarsi liian aikaisin vasemmalle, kun sinne vasemmalle piti kaartaa vasta vähän myöhemmin... ratsastin siis ohi seuraavasta esteestä, huomasin sen sekunnissa  ja käänsin Alman takaisin kohti estettä haukkuen itseni läsipääksi.

Tästä tuli 4 vp. (voltti).

Onneksi Matti Kuusi ei antanut minulle keltaista korttia huonosta käytöksestä radalla... mutta kyllä minä olin itselleni vihainen!!!

 

net-110806-083820-mik-0591.jpg

 

Tämän jälkeen hypättiin yllä oleva okseri, vielä toinen okseri, sarjaeste...ja kaikki virheittä. Edessä pitkä laukka viimeiselle isolle okserille ja silloin minä tajusin aikaisemman virheeni merkityksen ja jotenkin annoin periksi kolme laukka-askelta liian aikaisin ja jätin ratsastamatta viimeiselle esteelle -laukka jäi pitkäksi ja matalaksi jolloin Alma sukelsi kaukaa matalana okserille -pudotus.

Kun monilla monilla muilla oli ongelmia saada hevoset toimimaan Derbykentällä, minun hevoseni oli kuin unelma ratsastaa. Se ei kieltänyt, katsonut esteitä, ihmetellyt pohjaa, ei mitään.  Ja sitten MINÄ LÄSIPÄÄ pilaan varman hyvän sijoituksen luokassa ratsastamalla OHI esteestä. Ja jälkeenpäin huomasin että aloittelijamokani (lopetan ratsastamasta jo ennen viimeistä estettä) vei minulta sen viimeisenkin sijoituksen luokasta.

Alma teki koko Ypäjän kisareissun aikana yhden virheen. Tämänkin virheen syntyyn vaikutti varmasti ratsastaja. Perjantain suomenhevosluokassa Alma pudotti sen ihan ensimmäisen esteen, joka oli kaikista helpoin ja matalin. Kaikki muut esteet se ylitti varmasti ja hyvin.

Perjantain suokkiluokassa olimme perusradan neljällä virhepisteellä sijalla 15. (mukana 30 ratsukkoa)

Lauantaina olimme mokieni takia ensimmäinen ei sijoittunut ratsukko, sijalla 19. Luokassa oli yli 70 ratsukkoa mukana. Puhtaalla radalla, ilman mokiani olisimme olleet... aika samperin hyviä :).

 

net-110806-083728-mik-0586.jpg

 

Mitä minä voin sanoa. Kiitos Alma. Kaikista hevosista, tämänhetkisistä ja menneistä Alma on se joka vei minut ensimmäisenä Ypäjän Derbykentälle kilpailemaan.

Toisille nämä kaikki asiat tapahtuvat jo nuorena -Derbykentät, huntingit, nurmikentät, kansalliset kilpailut, suomenhevosten kuninkaalliset ja kaikki muut. Me toiset teemme kaiken hitaammin ja saamme toteuttaa unelmiamme vähän pidennetyllä kaavalla. Ehkä se maistuu aina vaan paremmalta näin päin toteutettuna. Ainakin minä nautin suunnattomasti jokaisesta hetkestä radalla ja voisin väittää Alman tehneen samoin. Niin hyväntuntuinen se oli molempina päivinä ja iloisena suuntasi jokaiselle esteelle ja hyppäsi epäröimättä yli.

Kotona harjoitellaan nyt sitä pyöreyttä ja sitä kautta lisää vieteriä laukkaan, ettei pieni herpaantuminen laukan kontrollissa vie hypystä korkeutta pois niin että puomit kolisee.

Viikon päästä on aluekisat Tampereella, sitten kotona Loviisassa ja sitten onkin jo kunkkarit Ypäjällä, missä olisi tarkoitus hypätä se ihan ensimmäinen kansallinen metrin luokka Ypäjän derbyradalla :)

Ainakin Ypäjän kisaviikon derbyrataharjoittelu tätä varten loi minuun uskoa ja muutamat kisat tässä välissä tuovat lisää varmuutta.

 

 

 

3.8.2011

Päivityksen väliin mahtuu jos jonkunlaista tapahtumaa ja perjantain Ypäjän kilpailuun lähtö on ollut jo useamman kerran eri syistä lähellä peruuntua.

Viimeisin oli Alman omituinen käytös maanantaina -huolestuin kovasti koska kuuma tammani pysähteli, oli haluton ja ravasi selkä jäykkänä.

Tiistaina kaikki oli taas hyvin ja sain todeta omituisen käytöksen johtuvan vahvasta kiimasta. Tiistain hypyt onnistuivat kuitenkin hyvin, joten tein päätöksen että perjantaina Pajeron nokka kääntyy kohti Ypäjän kisaviikkoa. Viikko on ollut minulle henkilökohtaisesti raskas ja täynnä tunnemyllerryksiä pelästyksestä epätoivoon erilaisten tapahtumien johdosta. On mukava heittää aivot narikkaan ja imeä muutaman päivän kilpailutunnelmaa.

22.7.2011

No nyt on nähty Messilän Derbyesteet helteisessä säässä.

Kilpailu ei alkanut aivan odotetulla tavalla, koska verryttelyn ensimmäinen hyppy oli....hmmm...näyttävä ja katseita kääntävä.

Alma oli vähän vaisu ja etupainoinen, mutta luotin siihen että kyllä se siitä reipastuu kun päästään hyppäämään. Mutta heti ensimmäinen hyppy menikin täysin mäkeen, sillä Alma hyppäsi jotenkin hassusti, pudotti puomin joka jäikin etujalkojen väliin ja niin tultiin pää edellä alas, minä edellä ja Alma perässä. Se rullasi ylitseni ja noustessaan ylös osui kavioillaan poskeen, niskaan ja selkään.

Ihmeen paljon sitä ehtii ajatella muutaman sekunnin aikana. Ensin totesin että Alma tulee yli, suojauduin ja näin kavion vilahtavan - poski. Tajusin heti ettei kipu ollut kova ja odotin uusia iskuja - pää. hmmm... jäin odottamaan oliko siinä kaikki mutta sitten mojahti kova isku vielä selkään -hienoa, suoraan lihaksen päälle, ei käy kuinkaan.

Näin paljon sitä kerkiää ajatella. Ainoa epävarmuus jäi päähän osuneesta iskusta joka osui kipeästi myös niskaan. Aivan kuin kypärästä näkee, toinen puoli kaviosta kypärään, toinen niskaan...

kannykasta_2011_024.jpg

Mutta pian huomasin että, voi elämä - ei tässä pahasti käynyt, vakuuttelin verryttelyn huolestuneet ihmiset että voin ihan hyvin ja nousin ylös. Sitten Alman kunnon tarkistus ja vähitellen takaisin työhön. Ei siinä sitten kerinnyt kuin muutaman verryttelyhypyn ja radalle. Alma ainakin heräsi ja hyppäsi esteet keskittyneesti kieli melkein keskellä suuta :).

net-110721-115800-mik-79042.jpg

Tuloksena Suomenhevonen Häme challenge Cupin osakilpailun 3.s sija.

 

net-110721-121008-mik-5780.jpg

Seuraava luokka sisälsi Messilä Derby esteet, eli ylöshyppy, maastoeste ja portaat alas. Alman ja minun itseluottamus ei tietysti ollut paras mahdollinen ja totesin että jos ylöshyppy ja maastoeste onnistuvat, olen tyytyväinen. portaat alas saattaisi tänään olla ensikertalaisille liian kova pala. Mutta kuinkas kävikään!

Kaikki esteet selvitettiin ja kokonaistulos 4 vp. Olin enemmän kuin tyytyväinen!

net-110721-133826-mik-8085.jpg

Ainoa kielto tuli maastoesteelle, siitä 4vp. alashyppy portaita pitkin onnistui ihan hyvin, uskomatonta kyllä! Kotona Alma on semmoinen jänishousu ettei meinaa edes tietäpitkin uskaltaa kävellä, Alman tsemppaus kisatilanteessa oli siis aivan valtava.

Onneksi selvisimme molemmat säikähdyksellä vaarallisesta tilanteesta, lihaksia kolottaa, mutta se menee ohi.

Harvoin sitä sattuu, mutta nyt kävi näin. Onneksi on jo rutiinia sen verran ettei moinen onnettomuus jää möröksi kummittelemaan. Ratsastuksessa on aina riski. Ihan kuin kaikessa muussakin urheilussa.

18.7.2011

Vihdoinkin päästään Alman kanssa tositoimiin! Torstaina 21.7.2011 aloitamme kisakautemme, tällä kertaa toivottavasti ilman häiritseviä katkoksia aina kauden loppuun asti.

Torstaina siis trailerin nokka kääntyy kohti Messilän kilpailuja, joissa starttaamme 90 cm seuraluokan avoin suomenhevosille ja 90 cm alueluokan avoin kaikille.

Seuraavana viikonloppuna Alman kanssa suuntaamme Ypäjän kisaviikolle jossa myöskin hyppäämme suomenhevosluokan perjantai-iltana sekä lauantai aamuna avoimen 90 cm alueluokan.

IHANAA!

Kisahaaveet on kuitenkin alkukaudesta sattuneen ratsastajan sairastumisen vuoksi laskettu realistiselle tasolle ja kansalliset suokkiluokat jäänevät tältä kesältä haaveeksi. Loppukausi mennään kuitenkin niin nousujohteisesti kuin pystytään ja ensi kesänä sitten ollaan tosi vireessä... :) Torstaina hypättävät Messilän Derby-esteet antanevat jo haastetta kohti vaikeampia ja erikoisempia ratoja.

 

8.6.2011

Borgåbladet tiistai 31.5.2011

scan_pic0001.jpg

 

Alma pääsi sitten oikein lehteenkin :)!

Kaikille, jotka ihmettelevät Alman "näyttävää" hamsteriposkea lehtikuvassa, todettakoon että suomenhevonen on suomenhevonen... Alma nimittäin varastoi ison tukun ruohoa poskeensa odotellessaan palkintojenjakoa. Rontti... ;)

Muutoin ei sitten olekaan viikko mennyt suunnitelmien mukaan. Samana päivänä kun oheinen lehtijuttu ilmestyi, sain nuorelta oripojalta potkun suoraan etusääreen. Uskoo ken tahtoo, mutta iskun sattuessa ensimmäinen ajatukseni oli Alman kisat torstaina! Voi ei, nyt sattui liian kovaa.

Ja niinhän se sitten kävikin. Keppien kanssa nilkutan, hiusmurtuma etusääressä ja odottamani kilpailu meni sivuun. ja Alma kun oli nyt juuri hyvässä vireessä, valmisteltu, kaikki suunniteltu ja kohdallaan. Ja sitten kävi näin :(

Seuraava ajatukseni on tietysti, että kunkkareihin on vielä riittävästi aikaa, jalka ehtii parantua siihen mennessä :). Olisi vaan ollut niin tärkeää päästä starttaamaan yhteisiä metrin ratoja nyt heti alkukaudesta, jotta olisi edes jonkunlaiset realistiset mahdollisuudet pärjätä kansallisissa luokissa loppukaudesta.. Voi jee.

Alma saa onneksi oppilaiden alla hyvää ja säännöllistä liikutusta, vaikka mamma nilkuttaakin kesään keppien varassa.

30.5.2011

Alman kanssa kaikki on sujunut ja satulassakin on pysytty koko talvi ja kevät! :)

Alma aloitti viime lauantaina aluekilpailukautensa Porvoon estekilpailuissa 90 cm luokalla, jossa sijoittui aivan upeasti toiseksi 0-0 radalla !

Pohja oli Almalle raskas ja söi niin voimaa kuin vauhtia, mutta uskomattoman hienosti radasta selvisimme. Ensi torstaina onkin sitten minun ja Alman ensimmäinen yhteinen 100 cm luokka, vähän jännittää, täytyy myöntää. Vaikka isot esteet tuntuvatkin menevän hienosti, eikä Alman kapasiteetissa ole moitteen sijaa, on laukka vieläkin heikoin osa-alueemme ja metrin esteet nyt ovat suomenhevoselle, jo ihan hyvän kokoisia.. :)

Almasta tekee niin tunteja vähän ratsastaneiden kuin edistyneempienkin oppilaiden kanssa. Se kilpaili seurakisoissa kolmisen viikkoa sitten yhden vakioppilaan kanssa ja molemmat suoriutuivat tehtävästä mainiosti! net-100529-083658-mik-8862.jpg

Nyt vielä katsotaan onnistuuko tämän kauden tavoite - päästä

kilpailemaan suomenhevosten kansallisia esteluokkia ja osallistuminen suomenhevosten kuninkaallisiin sitten loppukesästä.

Terveytensä puolesta, Alma on yksi ainoita, itseasiassa ainoa kolmesta estehevosestani, joka on pysynyt kunnossa ilman mitään terveydellisiä ongelmia. Viimekesäisen klinikkaeläinlääkärin arvion mukaanhan Alman pysyminen terveenä hyppyhevosena olisi lähes mahdotonta! Alma tekee monta päivää viikossa töitä ratsastuskouluhevosena, valmentautuu kanssani ja vielä hyppää kisoissa. Isoja balleriinakavioita tukevat sievät

jalat on kuin onkin pysyneet kuivina ja terveinä!

Toivotaan että tuuli jatkuu myötäisenä ja saamme aikaiseksi ehjän kauden Alman kanssa.

 




 

15.2.2011

Toinen Eowenin valmenus selvitty. OIkeastaan minun ei pitänyt ratsastaa lainkaan Florinin kanssa revähtäneen hartian vuoksi, mutta kärvistelin lauantaina niin tuskissani muiden ratsastaessa, että sunnuntaille oli pakko nostaa lääkitystä ja päästä mukaan. Fyysinen kipu ei ole mitään henkiseen verrattuna, tuli siis todistettua taas kerran. :-)

Revähtänyt hartia vaikeutti ratsastusta lähinnä päänsärkynä. Almalle valitsin napakan kuolaimen, eikä ohjista tarvinnut hartiavoimin tempoa, vaan saatoin istua hiljaa ja häiritsemättä. Minulla oli joskus vuosia sitten estevalmentaja, ulkomaalaistaustainen hänkin, jonka valmennuksista jäi lähinnä käteen osaamaton ja epäonnistunut olo. Kerran hän kuitenkin sanoi, että minä ratsastin hyvin, ja se oli juuri se kerta kun olin sairaana.  "Can you always be sick when you ride, please" ... he heh hee...

NO ONNEKSI tällä kertaa en saanut vastaavanlaisia kommentteja.  

Alma keskittyi taas hienosti ja selvisi monet näppäryyttä vaativat tehtävät hienosti esteiden välissä. Nopeat siirtymiset ylös ja alas, peruutus ja siitä laukannosto tai esteen jälkeen ravia ja kavaletit, onnistuvat hyvin ja hienossa yhteistyössä.

Itse esteellä on ongelmia. Vaikka kavaletit, korotetutkin onnistuvat pyöreällä selällä ja takaosalla kantaen, jää esteellä selkä helposti pois ja hypystä tulee kaksivaiheinen ja teknisesti epävarma. Jos laukassa on riittävästi tempoa, selviämme ihan ok, mutta peruutus - laukka - kaarre - este, tuntui viimeinen osio aika räpellykseltä eikä niin sujuvalta kuin pitäisi.

Siinä varmasti syy viime kauden yksittäisiin pudotuksiin. Ja siinä minulle pala purtavaksi kevään harjoitteluun. Täytyy rakentaa paljon teknisiä harjoitteita ja etsiä Almalle sopivat tehtävät. Nyt ainakin paikallistin ongelman ja huomasin mikä toimii. Yhteistyö ja reaktiot. Itse esteen ylitys vaatii vähän hienosäätöä ja tekniikka varmuutta ja rutiinia, ettei Almalle tule epävarma olo.

17.1.2011

Alman kanssa vuosi lähti käyhtiin varsin rohkeissa merkeissä! Päätin nimittäin uskaltautua Almalla ensimmäisen kerran Irlantilaisen Eowen Earlien estevalmennukseen. Eowen on tunnettu hyvin temperamenttisena ja suorasanaisena valmentajana, jonka tunneilla ei kaikista herkkänahkaisimmat välttämättä pärjää. Minulle on ollut vaikea viedä Almaa "tuomittavaksi", koska Alman kanssa huomaan olevani jo valmiiksi piikit pystyssä ja hiukkasen puolustuskannalla...

Ja mitäs tekikään Alma.... :-)

Alma ei pettänyt minua taaskaan, vaan keskittyi tehtäviin ja selvisi molemmat päivät kunnialla. Kerran estelinjan jälkeen kuulin jopa uskomattomalta kuulostavan kommentin; "excellent" sekä toisessa yhteydessä  "ohoo, look of that dressagehorse"! Ja mistäs moinen? No meidän pieni mäyräkoira nimittäin...innostui ylittämään maapuomit puhtaassa Passagessa ja moneen kertaan!

Taisi olla ensimmäinen hevonen meidän maneesissa puhtaassa passagessa!!

Alma on kyllä varsinainen yllätyksien hevonen. Siinä on niin paljon irtonaisuutta, ja maa-arkana hevosena nostaa jalat mieluummin kainaloon kuin osuu puomeihin ja tahdin kanssahan sillä ei ole ongelmia. Nyt täytyy oikein miettiä, josko tätä viikonlopun oivallusta pystyisi jotenkin jalostamaan, ja saisin noita passageaskeleita muuallakin kuin puomien päällä :-)

Itse estetehtävät menivät ihan ok, vaikka Alma linjalla vähän jännittyikin ja teki takaosalla virheitä, mutta korjasi virheensä joka kerralla ja viimeisellä hyppysarjalla takajalat nousivat korkeimman pystyn yli niin hyvin, että tunsin muutoksen ihan satulaan asti.

Huh huh, tästäkin selvittiin hymyssä suin ja Eowen Earlien nimi siis merkitään Alman valmennuskalenteriin myös ensi kuussa :-).

 

 

 

almaa_joulu.jpg

 

 

 

 

 

27.12.2010

Alma ja minä toivotamme kaikille blogin lukijoille hyvää Uuttavuotta!

 

Alman kanssa viimeinen kuukausi on sujunut oikein kivasti. Muutamia asioita on loksahdellut kohdilleen, ei niinkään Alman päässä, vaan minun päässä... :-)

Alma opettaa minulle kaikenlaista. Juuri ennen Ruotsiin lähtöä marraskuun lopulla taistelin Alman kanssa maneesissa. Molemmat vaahdoten ja hiestä höyryten, koska Alma ei suostunut liikkua puolta maneesia pidemmälle. Maneesin toisella puoliskolla oli lumisesta estepuomista hiekkaan jäänyt valkoinen viiva. Että näin. Sinne ei siis voinut mennä. Ei ollut mitään mahdollisuutta kääntää tammani päätä, sinne ei menty. Alman kaula oli niin lyhyt että otsa oli aivan nenäni edessä. Sen kieli roikkui ulkona ja se oli 100% pohkeen takana ja ryntäili altani holtittomasti joka suuntaan pohkeista piittaamatta. Olin kuitenkin aivan varma asiastani ja käytin kaiken voimani, päättäväisyyteni ja energiani saadakseni Alman maneesin puolen välin ohi. Valmentajani vajaa vuotta aikaisemmin lausumat epäuskoiset sanat Almasta kuuluivat uudelleen ja uudelleen mielessäni ja mietin jopa itsekin, että mitä hemmetin järkeä tässäkin on... Ja yhä uudelleen löysin meidät tärisemästä ja ilmaa kuuluvasti keuhkoista puuskuttamasta maneesin ovelta. Mitä enemmän komensin ja suutuin, sitä pahemmaksi tilanne meni. Olisin voinut taluttaa Alman sinne tai taputella ja lähestyä varovaisesti, mutta kun olin päättänyt ratsastaa Alman sinne, niin en vaan osannut antaa periksi.

En, ennen kuin ymmärsin koko touhun idioottimaisuuden.

Lähdin Ruotsiin ja katsoin muutaman päivän ajan Globen Horse Showssa toinen toistaan hienompia hevosia. Ja mitä minä mietin? No en tosiaankaan hevosen myyntiä vaan käytin kaiken ajatuksissani liikenevän ylimääräisen aikani ongelmien kertaamiseen ja taktikointiin; mitä seuraavaksi?

Alma siis taas kerran opetti minua. Savun laskettua rikospaikalta kertailin mitä, missä, miksi ja milloin. Nyt jälkeenpäin kaikki on hyvin selvää ja toista kertaa en Alman kanssa samankaltaiseen kuumien tunteiden painekattilaan joudu.

Alma on kuuma hevonen. Sen on saatava tasata paineita tai muuten se kiehuu. Koska valkoinen viiva oli siellä heti ja kattila posahti punaiselle jo ensiminuuteilla, olisi minun pitänyt ymmärtää ratkaista tilanne toisin. Normaalisti annan Alman ensin laukata turhat höyryt pois joko maastossa tai hyvin vapaassa muodossa ympyröillä vain kevyesti asetellen. Jos Almalla on ollut vapaapäivä, saattaa se olla hyvinkin vaikea hallita alkutunnista. Pyrinkin maastossa nollaamaan energiat vähintään pari kertaa viikossa kunnon reippailla irrotteluilla. Almaa ei tarvitse koskaan käskeä, se liikkuu innokkaasti, vahvasti ja NAUTTII suuresti liikkuessaan itseään säästelemättä.

Jos Almalla on energiaa varastoitunut liikaa, kärsii ratsastettavuus huimasti ja se on kuin eri hevonen. Tästä lähin osaan ottaa Alman energiapiikit niin kuin kuuluu ja jätän henkilökohtaiset tunteeni vähän pienemmälle. Almaa vaan ei voi aina ottaa heti niks naks avuille,istua syvälle satulaan, laittaa pohkeita kylkiin ja vaatia, että niska pyöristyy ja korvat kellahtaa vaakaan. Alma ei toimi niin. Jos se käy kuumana, on annettava sen olla vapaammassa muodossa ja vähät välittää sisään päin painuvasta lavasta ja puolikkaasta maneesista.

Ensin tasataan paineet ja sitten aloitetaan työt. Uskon, että tästä oivalluksesta Alman kanssa tulee vielä hurjasti hyötyä muidenkin hevosten kanssa. Aina ei voi vaan ratsastaa niin kuin oli ajatellut, on mentävä hevosen ehdoilla. Ja joskus se tarkoittaa kunnon laukkaspurttia metsätietä pitkin vedet silmistä valuen, vaikka olinkin suunnitellut sille päivälle takaosakäännöksiä ja koottua ravia.

Joulukuu onkin sitten mennyt Alman kanssa mainiosti. Hankitreeniä on tehty paljon ja maneesissa harjoitellaan hyvinkin kivalla menestyksellä helppoja kokoavia liikkeitä! Kuolainkokeiluja ensi kautta varten tehdään, tällä hetkellä kokeilussa kinamon turpahihna ja sprengerin gagviritelmä: toimii, joskin viritelmä on liian vahva oppilaiden käyttöön.

 

Aattoratsastukselle Alma osallistui siskoni Kristan kanssa tänäkin vuonna ja pari sopii toisilleen mainiosti. Molemmilla oli mukava ja rentouttava aattoratsastus sadun kauniissa metsässä lumisia polkuja tarpoen.

kristajaalmaa.jpg

 

Kiitos Alma tästä vuodesta!

 

 

15.11.2010

Alman kanssa sattuu ja tapahtuu! No onneksi tänään Alman kanssa, eikä jonkun muun heikommalla itseluottamuksella ja pään käytöllä varustetun hevosen kanssa.

Aamulla peltojen yllä leijui paksu sumupilvi. Luonto oli syksyisen kaunis ja suuntasin heti aamusella Alman kanssa maatoon. Ehdin peltoaukealta metsään ja ravata hetken tietä pitkin kun edestä kuului murinaa. Sumun seasta tielle ilmestyi kaksi isohkoa koiraa, jotka hetkeäkään epäröimättä kiihdyttivät vauhtiaan ja tulivat laukaten ja muristen meitä kohden. Alma pysähtyi ja kääntyi ympäri ja suuntasi laukaten pois koirista. Hetkessä koirat olivat Alman sivuilla haukkuen ja muristen ja Alma hyppi tien sivulta toiselle koiria väistellen. Kaksi sekuntia mietin mitä tulisi tehdä, karkuun emme päässeet. Alma teki kuin parhaat sotahevoset aikanaan ja pysähtyi pyynnöstäni. Rupesin kääntämään Almaa koiria kohti ja ratsastin niitä päin, samalla huutaen, muristen ja räyhäten niille. "Kotiin", "pois", "anna mennä", "saakelin rakit", "kotiin siitä" huusin niille pahimmalla vihaisella äänellä minkä keksin. Toinen koirista pelästyi hyökkäystäni ja onnistuimme pelottelemaan sen kauemmas, mutta toinen räyhäsi jaloissa edelleen. Alma odotti kuitenkin käskyjäni ja pysyi käsissä, eikä provosoinut koiraa hyökkäämään. Yksin jäätyään tämäkin koira tyytyi vaan seuraamaan meitä, toinen koirista jäi jonnekin taakse ja lopulta viimeinenkin perääntyi.

Onneksi oma koirani jäi kotiin. Näitä kahta pienempänä Viklaffilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta puolustautua ja sille olisi saattanut käydä huonosti puolustaessan minua ja hevostani. Onneksi metsään ei lähtenyt joku toinen ratsukko, vaan koiriin tottunnut ratsastaja ja järkevä hevonen, joka ei sännännyt paniikissa karkuun.

Kaksi koiraa yhdessä ovat lauma. Paimensukuiset koirat ovat kahdestaan vapaana liikkuessaan petoja, vaikka kotona saattaisivat ollakin ihania häntää heiluttavia sohvaperunoita, eikä omistaja usko niiden tekevän pahaa kenellekään.

Kun ihmiset muistaisivat sen, että kaksi koiraa ei ole sama kuin yksi. Karatessaan kaksi suurta koiraa saattavat napsia mennessään pari lemmikkipupua, yhden pihaansa tai omistajaansa puolustavan pikkupuudelin ja aiheutaa vakavankin onnettomuuden pudottaessaan ratsastajan hevosen selästä.

25.10.2010

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. "Hengenvaarallinen nokkaeläin" Almasta tuli lauantaina, yrittäessäni pysäyttää sitä maastolenkillä... uudet puukasat tien vieressä, auto väärässä paikassa metsän reunassa ja vielä kaikenhuipuksi vasikat pellolla ja heti perään postilaatikot!!!! vähemmästäkin suomenhevonen ryöstää ojan kautta kiitoravilta hallitsemattomalle laukalle ja juoksee noin kilometrin, varmuuden vuoksi.. Jarrutteluyritysteni lomassa huusin vihaisena että "nyt rauhotut saa...nan nokkaeläin" :-) Kotiinpäästyä molempien adrealiinit olivat sopivasti tasaantuneet ja tyytyväiseni totesin että tällä kertaa pysyin selässä! Isot taputukset kaulalle ja molemmilla hyvä mieli. 

Sunnuntaina kokeilin ensimmäistä kertaa Alman hyppykykyä ja rakensin ystäväni kanssa linjan, jonka viimeisenä esteenä oli okseri. Nostimme okserin aina120 cm asti, jonka Alma hyppäsi vielä aivan helposti! Tästä korkeammalle en viitsinyt hypyttää, vaikka selvää oli että korkeammalta olisi vielä päästy.

Kyllä olin taas tyytyväinen hengenvaaralliseen nokkaeläimeen :-)

20.10.2010

Alman voimaharjoittelukausi alkoikin lauantain kisoilla Mäntsälässä Eholla. :-) Alma hyppäsi Ehon maneesissa 80 cm radan molemmat vaiheet puhtaasti ja sijoittui luokassa. 90cm ratakin onnistui mallikkaasti, tuloksena 4 vp. toisesta vaiheesta! Tyytyväisin mielin siis porskutellaan eteenpäin kohti ensi vuotta.

4.10.2010

Viimeisen kuukauden aikana Almalla on ollut yhdet ulkokilpailut ja eilen ensimmäiset hallikilpailut Järvenpäässä. Isoilla ulkokentillä Alman laukka jo riittää, mutta pienellä epävarmuudella lähdin eilen Järvenpään ensimmäiseen luokkaan. Laukka ole vielä lähelläkään sitä, mitä sisäkilpailuissa on oltava.

Sisäverryttely oli ahdas, pohja pehmeä ja hypyt takelteli. Huh huh. Komensin Almaa tsemppaamaan tavallista enemmän ja lähdin radalle. Kokemuksesta tiesin jo, että ensimmäisissä sisäkilpailuissa hevosilla jää helposti jarru päälle. Tila on ahdas, uusi tilanne jännittävä ja lähestymiset esteelle epäonnistuvat helposti puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen takia.

Sain tehdä kaikilla jalkavoimilla töitä ja kannustaa raipalla (Alman kanssa ennenkuulumatonta), jotta edes jonkinlainen tahti säilyi ja esteet ylitettiin ilman kieltoja. Mutta hieno Alma meni ja hyppäsi, vaikka kovasti pelotti ja sijoittui luokassa toiseksi! Alma sai siis elämänsä ensimmäisen sinisen ruusukkeen ja vielä maneesi-aluekilpailuista!

Toisessa luokassa esteet alkoivat jo olemaan ihan Alman hyppyvoiman ylärajoilla. Ulkona 90 cm ei ole aiheuttanut ongelmaa, mutta ahtaat käännökset syövät vielä laukkaa pois, jolloin hyppyvoimaa pitäisi löytyä.

Nyt Alma oli kuitenkin jo paljon rennompi ja helpommin ratsastettavissa ja rata oli itseasiassa todella mallikas! Vasen kaarre isohkolle okserille, epäonnistunut lähestyminen ja ponnistuspaikka jäi vähän kauas. Hyppyvieteri jäi kasaamatta ja voima ei riittänyt. Okserin takapuomi putosi ja tuloksena luokan perusradalta 4 vp. Olin tähän tulokseen valtavan tyytyväinen! 90 cm luokka aluekilpailussa maneesissa ja tuloksena siisti rata ja 4vp. Ei huonosti ollenkaan.

Nyt alkaa Alman kanssa voimaharjoittelukausi. Laukka on kehittynyt valtavasti, sen kanssa vaan jatketaan työtä aivan kuin tähän asti. Mukaan otetaan hyppyjä kaarteista ja jumppasarjoja, jotta voimaa kehittyy. Kisarutiinia on saatu kesän aikana mukavasti ja nyt keskitytään perustyöhön. Tämä kausi onnistui yli odotusten ja eilinen oli piste i:n päälle.

Alma sai alkukaudesta eläinlääkäriltä hyvin negatiivisen lausunnon, vaikka ei hevosesta silloin mitään varsinaista vikaa löytänytkään. Alma on nyt aktiivisesti kilpaillut ja treenattu kuukausia tämän jälkeen. Minkäänlaisia terveydellisiä ongelmia Almalla ei ole ollut. 

Mietin tässä, kuinka suuri vastuu eläinlääkärillä onkaan kirjoittaessaan lausuntoja, joita toiset lukevat kuin raamattua.

Jos minä olisin kuunnellut eläinlääkärin mielipidettä, ei Alma olisi hypännyt enää lainkaan esteitä, vaan olisin joko lopettanut sen toivottomana tapauksena tai myynyt harrastekäyttöön (johon se ei sovellu reaktiivisen luonteensa vuoksi). Siitokseen sen paperin jälkeen hevosta ei olisi kannattanut laittaa.

Minulla on eläinlääkärin povaamasta tulevaisuudesta poiketen kuitenkin hevonen, joka liikkuu pehmeästi, pyöreästi ja tahdikkaasti hyvässä yhteistyössä ratsastajan kanssa. Se selvittää hienosti haasteellisia esteratoja ja edistyy suunnitelmien mukaan aikataulussa kohti isompia tehtäviä. Ilman mitään fyysisiä ongelmia.

On väärin leimata hevosta tehtäväänsä sopimattomaksi, kun hevonen on kliinisesti terve ja ontumatutkimus näyttää puhdasta nollaa, eikä röntgenistäkään mitään löydy. Onneksi olen niin paljon kuunnellut eläinlääkäreiden lausuntoja, että osaan suhtautua niihin tietyllä varauksella ja rakentaa omia mielipiteitä.

Toisin kuin tietämätön harrastelija, joka olisi ajanut itkien klinikalta kotiin ja pahimmillaan luopunut hevosestaan. Täysin turhaan.

Alma pitää hyppäämisestä ja se on nokkela ja hereillä uusintaradalla. Sen hermot kestävät hienosti kilpailuihin liittyvää stressiä ja se kulkee tyytyväisenä autossa yksin tai kaksin. Onnistunut kilpailusuoritus on paljon muutakin kuin eläinlääkärin arvio hevosesta.

 

 

7.9.2010

Voi Alma, Alma... :-)

On vaikea kuvailla tunnetta esteradan jälkeen, kun kaikki palaset vaan osuvat oikeille paikoilleen ja ratsastus tuntuu pelkästään helpolta, kivalta ja juuri siltä mitä haluat tehdä.

Vedet silmissä ratsastin ulos radalta sunnuntain aikaratsastuskuokan jälkeen Ypäjän kuninkaallisissa. Tällä harjoittelulla, hyppykunnolla ja kilpailurutiinilla, emme olisi pystyneet yhtään parempaan suoritukseen. Alma antoi kaikkensa ja se riitti upeasti neljänteen sijaan kovassa seurassa!

Alman kanssa urakointi alkoi jo perjantai aamuna, jolloin hyppäsin kaksi luokkaa sen kanssa. Ensimmäisen luokan verryttelyyn Alma kiinnitti taas näkymättömän obersekkinsä, kaula lyheni kuin haitari ja kieli roikkui puoli metriä suusta ulos... :-) Mutta tämä asia korjaantui rauhellisella verryttelyllä ja taivutuksilla kanssakilpailijoiden hymyillessä Alman roikkuvalle kielelle.

Jo ensimmäisellä radalla Alma tuntui todella kivalta. Se ei katsonut esteitä, kääntyi ja laukkasi hyvässä rytmissä. Perjantain molemmissa luokissa saimme yhdeltä esteeltä mitättömät hipaisupudotukset ja olin ratoihin tyytyväinen.

Lauantaina aikaratsastusluokassa Alma toimi valtavan hyvin. Verryttelyssä alusta lähtien yhteistyö toimi ja radalla Alma kuunteli tarkasti apujani. Taas mitätön hipaisu ja puomi putosi kannattimeltaan. Muutoin aika olisi riittänyt kolmanteen sijaan. Alman laukka ei ihan vielä kanna, rytmi on hyvä ja eteenpäinpyrkimys, mutta aina silloin tällöin pydstyesteillä pää jää ylös ja selkä silloin hypyssä jännittyneeksi jolloin reippaassa aikaratsastusvauhdissa puomit putoavat herkästi. Okserit Alma venyttaa pääsääntöisesti aina hienosti ja puhtaasti yli ja runko taipuu kaarelle oikealla tavalla.

Mutta tämän kaiken tiedän jo etukäteen. Laukkaa on ratsastettu vasta vuoden ajan, joten valmis se ei vielä ole pitkään aikaan Alman mäyräkoiramallisen rungon vuoksi.

Sunnuntain verryttelyssä jotain sitten loksahti paikalleen. Ravityöskentelyn loppuvaiheessa Alma tukeutui kuolaimeen ja venytti ylälinjan aivan oikeaoppisesti pyöreäksi ja nosti vatsalihaksillaan selkänsä ja minut korkeammalle. Pohkeiden väliin ilmestyi lisää hevosta ja sain jalkani tukevasti Alman kylkiä vasten omalle paikalleen. Sen jälkeen Alma oli taipuisa, lennokas ja pohkeen edessä...aivan kuin hyvinkoulutettu ratsuhevonen. Hymyilin onnellisena! Jopa laukannostoihin sain samaa tunnetta jatkumaan, mutta kovin montaa metriä Alma ei vielä jaksanut laukassa itseään kantaa ja selkä laski taas alemmas ja peräänanto vaihtui hyväksi tuntumaksi. Olin kuitenkin jo tästä edistymisestä huippuiloinen!

Alma vaan keksi itse miten sen tulee liikkua ja muuttui ravurista osaavaksi ratsuksi ilman että olisin tehnyt jotain erityistä. Itse kilpailurata onnistui ihan nappiin ja aikaisempien luokkien hipaisupudotuksia ei tullut. Alma kuunteli, kääntyi, ponnisti terävästi ja antoi kaikkensa. Tuloksena 0 virhepistettä ja hyvä ajalla sijoituimme hienosti neljänneksi!

Radalta ratsasti ulos Suomen onnellisin Suomenhevosen omistaja, joka halasi kaveriaan vedet silmissä. Alman sydän on kultaa.

 


30.8.2010

Uskaltauduin Almalla estevalmennukseen... :-) Tallille hankittiin kokonaan uusi estekalusto ja sitä pääsi harjoittelemaan vain Marekin valmennuksessa ennen viikonlopun alue-estekisoja. Edellisen kerran Alma kävi näyttäytymässä Marekille helmikuun puolessa välissä ja sai murskaavan tuomion. Murskaavan tuomion se sai kesällä myös eläinlääkäriltä Vermossa isojen kavioidensa vuoksi. Ja mitäs me Alman kanssa, treenataan vaan! :-)

Tällä kertaa valmentajan kommentit olivat....hmmm...postitiivisempia :-) "Almahan menee hyvin, yllättävän hyvin"... ja minä loistin ylpeydestä.

Viikonlopun aluekisoissa Alma meni hienosti. Suomenhevosten luokka ratsastettiin korkeudessa 90 cm. Alma oli koko radan avuilla ja kuunteli hyvin.

aluekisat_koti_102.jpg

aluekisat_koti_101.jpg

Se kääntyi, hyppäsi pehmeästi ja kevyesti, eikä katsonut esteitä.

Mitätön hipaisupudotus okserilta jätti meidät pois ruusukkeen metsästyksestä, mutta olin hyvin tyytyväinen.

Ensi viikonloppuna Alman kanssa onkin kolmipäiväinen kisaviikonloppu edessä ja Alma saa tutustua mm. Jababoxiin.

Osallistun Alman kanssa suomenhevosten kuninkaallisiin Ypäjällä. Kuninkuusraveihin Alma ei elämässään päässyt, vaikka kaksi sen sisarta samasta isästä tänä vuonna kuninkuustittelistä kilpailikin. (Ja voittajahan oli A.T.Eko, jonka isä Suikun Ero on siis Almankin isä). Kuninkuusravien sijaan on edessä ratsujen kuninkaalliset :-) Tänä vuonna osallistumme vain pienempiin täyteluokkiin korkeudella 85cm ja 90 cm. Mestaruuksia kilpaillaan 100 cm ja siitä isommissa luokissa. Mutta kilpailu tulee olemaan hyvää harjoittelua sitten tulevaisuutta varten...

Alma on lunastanut paikkansa yhtenä tallimme pysyvänä "kantahevosena". Sitä ei myydä. Alma saa toimia estehevosena ja oppilaiden hyvänä opettajana niin kauan kuin terveys säilyy. Jonain päivänä valitsen Almalle hyväjalkaisen ja ryhdikkään oriin ja astutan sen. Alman työmoraali, liikket ja kestävyys ovat toivottavasti periytyviä ominaisuuksia. Kauniimpia jalkoja täytyy hakea sitten oriin ansiolistalta ;-)

Kesällä koin pieniä vastoinkäymisiä hevosten kanssa ja mietin mikä ihme piristäisi synkkenevää mielialaani. Satuloin Alman pitkästä aikaa ja menin kentälle. Aivan kuin Alma olisi vaistonnut mustan pilven pääni yläpuolella. Se huokaisi kentällä syvään kun nousin sen selkään. Alma teki kuuliaisesti kaikki asiat mitä siltä vaadin ilman pienintäkään kyselyä ja yhteistyö välillämme toimi loistavasti. Hyvin pian taas muistin, miksi jaksan kaikki hevosten kanssa sattuvat vastoinkäymiset ja talutin tyytyväisenä Alman takaisin talliin.

Toinen Alman tulevaisuuden sinetöivä sinetti tapahtui elokuun aikana. Tyttäreni halusi ehdottomasti Almalla mukaan tunnille. Alma on reaktiivinen hevonen ja pudotellut minutkin satulasta, joten olin aika lailla vastaan ajatusta. 9-vuotiaan tyttäreni mieltä ei mikään muuttanut, joten lopulta ajattelin että kokeillaan, ainahan sitä voi viedä Alman takaisin talliin jos ei hommasta mitään tule.

Ja mitä tekikään Alma! Se kantoi tyttäreni varovaisesti ja kiltisti koko tunnin. Säikkymättä ja hötkymättä. Laukat se nosti pehmeästi ja kiltisti ja siirtyi raviin jo pienimmästä pidätteestä. En voinut kuin katsoa ylpeänä sekä Almaa että tytärtäni, joka iloisena ja tyytyväienä taputti Almaa kaulalle hyvän työn päätteeksi. Almasta tuli Lidan ehdoton suosikki ja sinisin silmin Lida vetosi taas äidintunteisiin. "Äiti, ethän myy Almaa, ikinä."

Ensimmäiset pienet ristikot Lidan kanssa Alma ylitti heti ensimmäisellä ratsastuskerralla. Alman ilme oli täynnä ihmetystä. Alma, joka saattaa ylihypätä käyttäytyi taas aivan upeasti. Se hidasti ravin käyntiin ennen ristikkoa ja hitaan varovaisesti asteli esteen yli yksi jalka kerrallaan! Lida taputti Almaa hurjasti ja seuraavalla kerralla Alma uskalsi jo tehdä pienen hypyn. Pian Alma jo huomasi Lidan seuraavan turvallisesti kyydissä ja loppujen lopuksi ristikot ylitettiin sujuvasti laukassa. Kertaakaan Alma ei tehnyt mitään nopeaa tai äkkinäistä. Nyt Lidalla ja Almalla on jo takanaan monta yhteistä ratsastuskertaa ja Alma on saanut Lidasta uuden "fanin".

Alma ihan omalla käytöksellään pyyhki mielestäni kaikki epäilevät ajatukset ja mietinnät sen tulevaisuuden suhteen.

Ja tuskin kukaan muu voi pitää tästä isopäisestä, hankalasta, kieltään roikottavasta, lättäkavioisesta suomenhevosesta yhtä paljon kuin minä, ikinä.

 

20.7.2010

Ravurista ratsuksi. Blogissa on seurattu Alman edistymistä juuri ravurinuransa lopettaneesta suokista ratsuksi. Nyt vuosi on kulunut ja tallissa minua katselee paarmojen ja hyttysten syömä, kesälomaa viime kuukauden viettänyt, koulutettu ratsu. Se hyppää esteitä aluetasolla ja toimii moitteetta oppilaiden kanssa opetustyössä. Alma liikkuu oikeinpäin osaavan ratsastajan kanssa, taitaa väistöt, avot laukannostot käynnistä... Vuosi, tasan ja tarkalleen meni Alman uudelleenkoulutuksessa ja alanvaihdossa. Mutta nyt, tästä lähtien Alman elämä on lisäkoulutusta ja rutiinin lisäämistä, fyysisen kunnon ylläpitämistä.

Ja mitä seuraavaksi? Pidän edelleen kovasti yritteliäästä Almasta, joka on nykyään jo ihan turvallinen ratsu niin aikuiselle kuin nuorellekin ratsastajalle.

Alma on vienyt ison palan sydämestäni ja jatkosuunnitelmat sen kanssa on mietittävä tarkkaan. Almalla ratsastaessani muistan, että ratsastus on minulle rakas harrastus, ei vain työ, josta on saatava rahallista palkkaa ja Kipassa näkyviä tuloksia.

Totuus on kuitenkin, että Alman kanssa pärjää jo moni muukin ja ratsastusvastuun voisi siirtää tavalliselle harrastelijalle. Näin minulla olisi aikaa kouluttaa taas yksi uusi uraa vaihtava ravuri kivaksi ratsuksi harrastelijalle. Vain hyvän peruskoulutuksen saaneet "uranvaihtajat" saavat kunnollisen uuden mahdollisuuden ja hyvän kodin ravuriuran katkettua. Jatkanko siis Alman kanssa eteenpäin?

Asiaa täytyy miettiä rauhassa. Jos Almaan on joku blogin lukijoista ihastunut, saatan harkita siitä luopumista, jos sopiva koti osuu kohdalle. Mutta yhtä hyvin saatan päättää pitää sen itsellänikin ja opetuskäytössä oppilaille.

 

Joka tapauksessa Alman koulutusblogi on tullut omalla tavallaan tiensä päähän. Ravurista on tullut täysipäiväinen ratsu. Tästä eteenpäin blogia päivitellään vain satunnaisesti, jos Alma keksii jotain kirjoittamisen arvoista ;-) tai pärjäilee kilpailuissa.

Alman koulutus on ollut antoisaa ja olen iloinen, että kuuntelin sydäntäni ja uskalsin taas kerran ihastua ihka aitoon, hassunmalliseen ja isopäiseen Suomalaiseen hevoseen :-)

En vaihtaisi pois hetkeäkään.

 

12.6.2010

Alma sai hyväksytyn tuloksen tänään Lahdessa 90 cm alue-kilpailuista!

net-100612-123148-mik-6680.jpg

 

 

 

 

Messilän alue-estekilpailuissa Alma hyppäsi tänään ihan ensimmäisen 90 cm radan. Samalla tuli hypättyä ensimmäisen kerran muurieste. Alma suoritti muurin, linjat ja suhtautetut ja sai yhden kolhaisupudotuksen sarjaesteen okserilta. Neljä virhepistettä ja hyväksytty tulos!

 

net-100612-123104-mik-6676.jpg

Olin Almaan erittäin tyytyväinen, taas kerran :-).

8.6.2010

Koska klinikalta näytettiin vihreää valoa, jälki-ilmoitin Alman Messilän alue-kilpailuihin ensi lauantaille. Tämän viikonlopun jälkeen minun tulee keskittyä kesäkuun lopun ja heinäkuun muihin kisattaviini enemmän, joten ALma pääsee laitumelle viikonlopun kilpailujen jälkeen ja tekee vain töitä oppilaiden kanssa muutaman kerran viikossa.

Nyt on edessä ensimmäinen 90 cm luokka. Tavoitteena on hyväksytty rata, pudotukset eivät haittaa. :-)

7.6.2010

Tänään aamuvarhaisella Alma pakattiin taas autoon, tällä kertaa suuntana Vermon klinikka. Talvella paksuuntunut takajalka ja kertaalleen kevyesti oireillut etuvuohinen oli syynä klinikka-ajan varaamiselle. Alma kuvattiin ja takaset ultrattiin ja löydökset olivat mitättömät. Hankositeet kunnossa ja muutenkin tärkeät paikat, kuten kintereet. Turvotus on jälkihöyryjä liikaluumuodostumasta, joka haittaa hieman verenkiertoa, eikä siitä kannata huolehtia sen enempää. Etuvuohiset ei reagoineet taivutuksiin, joten ihan terässä on tyttö tämän kesän koitoksiin.

Toisaalta sain hyvin murskaavan tuomion jatkoa ajatellen. Nyt Alma on ihan kunnossa, mutta nelosen etujalkojen hajavarpaiset ja lattapohjaiset ballerinatossut saivat eläinlääkäriltä varsin selvän ja selkeän "böö" ja "buu" äänen.

Tämän jalkojen rakennevirheen kanssa kilpailu-uran suunnittelu on varsinaista juoksemista päin puuta...seinää...kalliota. Eli ei.     ...mutta.... hmmm....

Kyllähän minä tiesin jo Alman ostaessa että rakenne ei ole "optimaalinen". Siinä kohtaa juoksin jo päin seinää. Päin puuta on jo menty yhdessä... ;-) ja siitäkin on selvitty. Jos nyt sitten kuitenkin juoksisin vielä päin sitä kalliota kun nyt leikkiin on ruvettu.

On vain otettava päivä kerrallaan ja mietittävä tarkkaan millä lisätä tässä rakennevirheessä rasittuvien koukistajajänteiden kestoa ja sietoa ja vahvistettava jänteitä ajan kanssa ja siirrettävä painoa pois etusten päältä niin hyvin kuin voi.

Vaikka Alma ei kestäisi ihan niitä mestaruusluokkia suuresta halustaan huolimatta, on minulla silti hauskaa sen kanssa, joten.... vastoin eläinlääkärin toivetta, Almasta ei tule säikkyilevää pullaratsua vaan suhteellisen terve ja onnellinen esteratsu. Aika näyttäköön kuinka Alma jalkojensa kanssa tulee toimeen. Realisti on oltava ja otettava asiat niin kuin ne on, mutta nyt laitetaan Alman kanssa kypärät tiukasti päähän ja suunnataan päin kalliota.

 

6.6.2010

Alma meni oikein hienosti Järvenpään alue-kilpailuiden 80 cm luokan: ensimmäisestä vaiheesta 0 vp, toisesta vaiheesta 4vp. Luokan ensimmäinen ei sijoittunut ratsukko.

Saavuimme paikalle hiemoan myöhässä ja kilpailu alkoi juuri kun saavuimme paikalle. Radan kävely sai jäädä väliin, sen sijaan katsoin kaksi ensimmäistä ratsukkoa ja opettelin siinä pikaisesti radan. Kun lähtömerkki sitten 10 ratsukkoa myöhemmin vihellettiin, olin ehtinyt taivutella Almaa pehmeämmäksi käynnissä ja ravissa ja hypätä muutaman verryttelyhypyn. No tilanne oli ainakin ihan sama sekä minulle, että hevoselle ja näimme molemmat esteet läheltä ihan ensimmäisen kerran... 8-).  Porvoon kilpailujen alkuradan jännitys oli tipotiessään ja Alma hyppäsi puhtaasti okserit, pystyt, kapean portin ja sarjan. Toisen vaiheen ensimmäinen este oli valkoinen lankkueste, jonka hyppääminen Almaa jännitti aivan kamalasti. Kannustin kuitenkin päättäväisesti Alman esteelle, ja se hyppäsikin sen jännittyneenä lähes paikaltaan ja sai pudotuksen, eli 4 vp. Loppu rata onnistuikin sujuvasti ja kaiken kaikkiaan rata oli hyvä!

Alma oli positiivinen radalla, mutta yllätti minut positiivisesti myös järkevällä käyttäytymisellään. Odotellessa luokan päättymistä Alma söi rauhassa ruohoa eikä häslännyt mitään turhia. Autoon se menee kiltisti ja tulee sieltä hitaasti ja varovaisen rauhallisesti ulos. Autossa se odotti isompia luokkia starttaavaa matkakumppaniaan Palettaa rauhallisesti jokusen tunnin. Nopeakäänteinen Alma teki siis ratsastajaansa tänään tuplavaikutuksen =)

 

1.6.2010

Suunnitelmiin on lisätty Järvenpään alue-estekilpailut ensi sunnuntaina. Katsotaan kuinka Järvenpään esteet onnistuvat!

30.5.2010

Viime viikolla ajattelin muutaman kerran että hemmetti. Onko tässä mitään järkeä. Alman ja minun yhteistyö ja avunantosopimus tuntui haihtuneen savuna ilmaan ja pohkeen etupuolella oli lyhyt ja kivikova kaula, satulan takana 5 metriä hevosta ja takajalat Porvoossa. Liikkeessä löytyi vaan tasaisesti kiihtyvä tahti ja vasemmalta puolelta ei asetuksessa näkynyt sierain ja silmäkulma vaan pitkä kieli. Huoh. Tuntui kuin allani olisi dynamiittia liitettynä ympäristöä säikkyvään ja hyvin omissa maailmoissaan olevaan kivikovaan, pitkään lihaskimppuun. 

Siinä ei auta mikään muu kuin katkaista kierre. Ottaa pidätteet läpi, kertoa, että nyt, eikä ylihuomenna hidastat tahtia ja odotat minua. Taivuttaa, taivuttaa ja taivuttaa, vielä vähän lisää, vasemmalle ja oikealle, kunnes hevonen taas löytyy ja hösäämisen kierre katkeaa. Yhdistää pohje mukaan ja käääntää takaosaa vasemmalle ja oikealle, avaa, sulkee, hitaasti ja raudanrujalla tahdolla. Minuahan ET vie. Et sitten metriäkään.

Kaiken tämän jälkeen Alma kääntää toisen korvansa vähän takaviistoon ja sanoo "okei, I'm back". Hevonen ryhdistäytyy, kaula pyöristyy ja pitenee, liikerata muuttuu puolet pidemmäksi, tahti hidastuu ja äskeiset vatsalihasharjoitukset hauispumppauksineen muuttuvat nyrkin puristeluksi ja hengittelyksi.net-100529-083658-mik-8862.jpg

Suomenhevonen... =) Eihän siinä tosiaan ole mitään järkeä, ratsastaa omapäisellä hassunmallisella hevosella, jonka säkäkorkeus on 155 cm ja suitsien koko XL... mutta. Eilen Alma sitten osallistui porvoossa alue-estekilpailuihin. Kilpailu järjestettiin raviradan vieressä ja odotellessani verryttelyyn pääsyä kiersin raviradan ulkoreunaa. Alma nosti päänsä ylös ja lyhensi kaulan kuin haitarin. Se kiinnitti näkymättömän obersekkinsä ja käynti muuttui kivikovaksi ja lyhyeksi... hehe! Taisi tulla takaumia menneisyydestä :-) Siinä menikin sitten hetki, ennen kuin sain yhteyden komentokeskukseen... Pikkuhiljaa taivutukset onnistuivat ja kaulan pituus kasvoi... verryttelyssä Alma jo vähän rentoutui ja yhteistyö alkoi sujua. Esteet ei verryttelyssä olleet mikään juttu, radalle siirtyessä Alma vähän jännittyi ja radan pari ensimmäistä estettä putosivat ihan sen vuoksi. Mutta sitten rytmi löytyi ja liike pyöristyi. Loppurata tuntuikin sujuvalta, ilmavalta ja hyvältä. Alma hyppäsi mielellään, kunhan rentoutui ja hyväksyi muut kilpailun ulkoiset ärsykkeet.

Minulle jäi radasta hyvä olo. Se oli ensimmäinen kilpailu poissa kotoa ja hyväksytty rata aluetasolla, on hyvä saavutus. Ei yhtään kieltoa tai ohimenoa, pelkästään kaksi puhdasta pudotusta. Seuraavaksi tarkistetaan Alman jalat viikon kuluttua klinikalla ja sitten tehdään jatkosuunnitelmat.

net-100529-083710-mik-8865.jpg

24.5.2010

Alman kanssa suuntana Porvoon alue-estekilpailut ensi viikonloppuna 29.5.2010!

 

Alman kanssa on mennyt hyvin ja putoamisia ei ole sattunut... ;-)  Orastavat jalkaongelmat ovat rauhoittaneet valmennustahtia ja Alma viettää paljon aikaa laumassaan ja saa näin liikkua luonnollisesti enemmän, ratsastus on jätetty vähimpään mahdolliseen ja mitään uutta tai vaikeaa ei ole opeteltu. Yritän vain pitää tytön kunnossa, jotta kilpailu-uran aloitus onnistuu suunnitelmien mukaan. kesäkuun alussa on kontrollikäynti klinikalla, jotta saan tarkemmin tietää missä mennään. Ulkona olo rauhoittaa Almaa kivasti ja se on oikein miellyttävä ratsastaa. Estetehtävät onnistuvat kivasti ja 80 cm tasolle Alma on ihan hyvässä vireessä, nyt vain täytyy saada sitä ratakokemusta ja kilpailurutiinia, jotta saadaan vieraissakin paikoissa hyväksyttyjä tuloksia aikaiseksi.

Ensi viikonloppuna siis Porvooseen, jännää!

10.5.2010

No nyt on ratsukko Alma ja Esma avanneet kilpailu-uran! =)

 

368.jpg

Alma odottaa vuoroaan.. huom! kieli ;-)  (kuva:www.iinamato.kuvat.fi)

Seurakisojen 70 cm rata onnistui hyvin. Ensimmäinen vaihe 0 vp, toisesta vaiheesta huono lähestyminen pystylle toi pudotuksen. Aika toisesta vaiheesta oli kuitenkin luokan kolmanneksi paras vaikka mitään tiukkoja kaarteita en yrittänytkään ratsastaa! Hieno Alma!

377.jpgAlmalla oli selvästikin hauskaa. Se katsoi korvat hörössä seuraavaa estettä ja kuunteli hienosti apujani. Laukka säilyi hienosti ja muutamat hypyt, olivat oikein hyviä. Verryttely jäi lyhyeksi kiireisen hevostenvaihdon vuoksi ja uskon että paremmalla verryttelyllä olisin saanut helpostikin vielä vähän paremman radan.

                                                               (kuva:www.iinamato.kuvat.fi)

Alma sai hymyntäytteisiä kommentteja yleisöltä vasemmalta sivulta roikkuvasta kielestään. Minä vaan totesin että se näyttää teille kaikille kieltä, koska on vähän kaikkia muita parempi... ;-)

alma.jpg

Meillä oli siis juuri sitä mitä estekilpailuissa kuuluu olla: Hauskaa. Tuloskin oli hyvä:

Luokka III 70 cm 367.1.

1. Ida Willström – Arm II IUR 0/0 26.84. 2. Saija Virtanen – Symphatil Irish Queen IUR 0/0 27.70. 3. Magdalena Lagström – Pikku-Onerva IUR 0/0 31.82. 4. Esma Putkonen – Florini IUR 0/0 32.09. 5. Annika Hägglund – Goldgnomish Laddie IUR 0/0 32.66. 6. Lotte Lindholm – Elvood IUR 0/0 32.81. 7. Jenny Ristola – Bordeaux IUR 0/0 35.19. 8. Gisela Forsström – Argentina C IUR 0/0 40.33. 9. Esma Putkonen – Almaa IUR 0/4 29.07 10.Esma Putkonen – Lenni-Kalle IUR 0/4 36.06. 11.Mariella Raevuori – Julius Caesar Junior NeR 0/4 36.89. 12. Malena Haddas – Envalds Glimma IUR 4/ 62.05. 13. Magdalena Lagström – Hagelunds Vanillah IUR 4/82.31. 14. Linda Björklöf – Blue Diamond AuR 4/128.11. 15. Emma Kinnunen – Memory Day IUR 4/ 90.60. Emmi Helander – Bablo Boy IUR hyl. Hanna Karvinen – Reiss IUR hyl.

384.jpg

(kuva:www.iinamato.kuvat.fi)

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Seuraavat kisat onkin sitten 29.pvä Porvoossa, 80 cm.

Toivottavasti Alman jalat pysyvät kunnossa. Klinikka-aika on varattu ja tarkistuskäynnille mennään Vermoon kesäkuun alussa. Siihen asti otetaan vähän varovaisemmin ja hypätään vain pakolliset, eikä muutenkaan laiteta tyttöä juoksemaan turhia kilometrejä.

 

383.jpg

 

 

Kohti seuraavaa estettä!           (kuva:www.iinamato.kuvat.fi)

3.5.2010

Alman kanssa harjoittelu on edennyt kivasti nousujohteisesti eteenpäin ja tässähän on tullut tuuleteltua jo luottavaisin mielin esteharjoituksia ja laukkatehtäviä ja jopa laukanvaihtoja ollaan jo vähän mietitty esteiden välissä. Ajattelin, että otan Alman Vappuvalmennukseen Eowenin tunnille...toisin sitten kävi. Alman uusi apuliikuttaja, (mutta Almalle hyvin tuttu ihminen... :-) ) havaitsi ratsastuksen jälkeen perjantaina etusessa hivenen nestettä. Lauantai-aamuna tarkistin jalan itse ja niinpä. Nestettä vuohisessa. Alman rakenne ei ole täydellinen; etujaloissa nelosen ballerinatossut... ;-), joten uhkaava oire takapakista terveyden suhteen ei tullut yllätyksenä. Kavio lämmin, vuohinen nesteinen, ei haavoja. hmm... ei estevalmennusta :-(.

Alma pois savitarhasta, sillä epäilin liukastumista syypääksi tähän vammaan. Tosin olen pitänyt sillä kantahokit, vaikka muilta ne on jo poistettu, jottei liukastumisia tulisi savipellolla niin herkästi. Pikkutarhassa kavereiden perään huutava Alma, ei ole "suosikki"päiväohjelmani, eikä musiikkia kenenkään korville, mutta minkäs teet. Back on track suojat yöksi jalkoihin ja lepoa. No Alma näköjään kyllästyi jo muutamassa päivässä moiseen tarhaukseen ja huolenpitoon, sillä tänään aamulla Back on track patjojen alta paljastui jäätävän kylmät ja nesteettömät jalat... :-)

Nyt vielä muutama päivä hissukseen ja varovaisessa tähtäimessä kuitenkin vielä ensi lauantain seuraestekisojen pikkuluokka...

22.4.2010

Nyt on siirrytty maneesin ahtaudesta ulkokentälle. Sehän sopii Almalle, joka saa vähän venyttää laukkaa ja hyvässä perustempossa laukkaa jo ihan oikein päin! Maneesissa kaarteet tulevat sen verran niskaan, että laukka on jäänyt vähän selättömäksi. Eli lyhyt ja rauhallinen laukka kyllä löytyy, mutta hevonen ei pyöristy. Tämä ongelma poistui ison ulkokentän myötä ja iloisena olen todennut, että laatu sen kun paranee :-)

Nyt on harjoiteltu ulkokentälläkin laukka-askelten lisäämistä ja vähentämistä esteratoja varten. Laitoin puomit 20 m välille ja etsin molempiin suuntiin perustempon laukalle, jossa väliin tulee sujuva 5 askelta. Tätä laukkaa yritän nyt ylläpitää ja löytää joka päivä uudelleen, jotta saan hyvän peruslaukan, joka sopii suhtautetuille ja sarjoille esteradallakin. Almalla on matkaavoittava askel, joten laukka tuntui hyvältä ja Almalle sopivalta. Hyvä. Tämän kanssa ei siis tarvitse esteradoilla kikkailla, nyt vaan harjoitusta alle, jotta perustempo löytyy heti alkumetreistä alkaen. Kun molempiin suuntiin onnistui tehtävä 5 askeleella, lisäsin yhden askeleen samassa rytmissä säilyen. Vasemmalle harjoitus onnistui hyvin, oikeassa laukassa on vielä tekemistä lyhentämisen kanssa. Oikea laukka jää vielä vähän matalaksi ja pitkäksi ja askeleen sovittaminen on vaikeampaa. Täytyy tehdä töitä laukka-avojen kanssa oikeassa kierroksessa, jotta saan siirrettyä enemmän painoa sisätakajalalle, näin säilyy muoto ja ryhti korkeampana ja "haitariliike" laukan säätelyssä helpottuu.

Eilen tallilla pidettiin esterataharjoitus, jossa toimin tuomarina. Hyppäsin Alman kanssa radan tänään 80 cm korkeudelta, ja se meni yllättävän hienosti! Vesimatto, ruotsalainen okseri, sarjaeste "pelottavine" laatikoineen ja muut okserit, menivät hienosti ensimmäisellä yrittämällä! Sain epäviralliseksi tulokseksi 0-4, eli toisesta vaiheesta 4 vp. (radan helpoin este, oranssi pysty putosi).

Nyt ilmoitan meidät seuran estekilpailuihin, jotka pidetään 8.5.2010. Ajankohta on hauska, sillä samana viikonloppuna on vuosi Alman viime raveista... :-)

12.4.2010

Alman ratsastaja harjoitteli hiki hatussa koko viikonlopun Marekin rakentelemia esteharjoituksia muiden hevostensa kanssa. Tänään, savun hälvettyä rikospaikalta (siis Marekin lähdettyä Eestiin) oli Alman vuoro.

Rata oli haasteellinen, ja vastasi varmasti vaikeusasteeltaan hallisarjan mestaruuskilpailuja. Aloitin laskemalla Alman avustuksella liian suuret esteet reilusti alemmas. 80 cm korkeana rata näytti oikein mukavalta. :-)

Kapea pysty, pitkä lähestyminen trippelille oikeasta kaarteesta. Ei ongelmia. siitä vasemmalle sarjalle pysty, laukka-askel pysty, noh, siinä vähän jännitettiin ja ponnistettiin ylimääräistä b-osalle ja ajauduttiin ulos. Ja koska sarjalta oli heti oikea kaarre 4 laukka-askelta pystylle, niin lähestyminen oli...huono, ja hyppy sen mukainen. Sitten tuli jo kiire katsoa linja tiukasta oikeasta kaarteesta okserille ja siitä matka jatkui takaisin sarjalle toisesta suunnasta. Sarja selvittiin hengissä, tosin vauhti taas kiihtyi. Seuraavaksi vesimatto oikeasta kaarteesta ja sitä seurasi 4 askelta ja okseri kaarteessa oikealle... Vesimatolle tuli jättiloikka ja okseri vaan meni ohi ennen kuin ehdin edes miettiä =) ... ei muuta kuin takaisin, ensin yli matosta ja sitten löytyi okserikin, siitä vasemmalle pysty, 4 laukka-askelta ja vielä sarja kertaalleen...huh huh!

Eli "kauhea" rata selvitetty 80 cm korkeudelta ihan mukavasti. Almalla on kiva asenne ja nopeasti se ymmärtää mistä milloinkin on kyse. Kuumana hevosena se joskus jännittyy ja muuttuu ponnistuksessa vahvaksi ja esteen jälkeen menee tovi ennen kuin jarrut taas löytyy. Ihan hirmuisen tiukoille linjoille emme siis vielä väänny, mutta seuratason 80 cm radoille varmasti jo ihan valmiita starttaamaan.

Laukka on Eowenin valmennuksesta lähtien ollut paremmin ja paremmin hallittavissa ja nyt voin säädellä sitä edes ja takaisin ja istua esteistunnassa ilman että laukka kaatuu etupainoiseksi. Muutenkin Alma on saanut paljon voimaa ja kantokykyä ja jaksaa kantaa kaulansa jo ihan kivasti eikä painu etupainoiseksi kovinkaan usein.

Harjoituksia on tehtävä erikoisesteiden kanssa, niissä Alma tekee vähän turhan paljon töitä ja loikkaa hirvittävän vahvasti hyppyyn, mutta eiköhän tämäkin intoilu tasoitu harjoituksen karttuessa kesän aikana. Nyt vaan laatikoita, vesimattoja ja muuta jännää esteiden alle ja lisää harjoitusta ratojen hyppäämiseen; nopeisiin uusiin lähestymisiin ja muuttuviin tilanteisiin.

Hyppäsin useilla hevosilla viikonloppuna, eikä Alma tunnu yhtään hassummalta niiden jälkeen. Ponnistusvoimaa on kuin pienessä kylässä ja yritystä ja intoa usean hevosen edestä. Mikä parasta, tekniikka tuntuu paremmalta ja paremmalta ja hypyt alkavat muotoutua tasaisemmiksi. Alman selkäkin tuntuu toimivan hypyissä jo ihan kivasti :-)

 

 

8.4.2010

Siisi Voi Alma...taas kerran. =)

Alma on siis aloittanut nyt säännölliset hyppyharjoitukset. Kaikki on mennyt hyvin, toisinaan jopa ihan yllättävän hyvin. Eilen oli vuorossa jumppasarja, joka harjoituksen lopussa oli seuraavanlainen: ravikavaletit, ristikko - 2.8m ristikko - 3m  pysty(80 cm), -6 m pysty(90cm).  Harjoitus tuntui aivan helpolta, ja mietin tyytyväisenä mielessäni että viimeinen olisi voinut olla okseri jo tänään. Taputin Almaa ja SITTEN. Alma on kuuma, hyvin kuuma ja reaktioissaan nopea. Minun OLISI TÄYTYNYT ennakoida tuleva onnettomuus, niinhän teen reaktiivisen oriini kanssa myös ja talutan sen liinassa ulos ja sisään maneesista. Mutta koska Alma on "vain" suomenhevonen, niin jotenkin en ihan ota sitä todesta (vielä). Heti hyppyharjoituksesta siis lähdin kohti maneesin ovea ajatuksella "lähdenpäs kävelemään maastoon loppukäynnin". Ajatukseksihan se jäi, sillä hyppäämisestä vielä kierroksilla käyvä Alma pelästyi maneesin oviaukossa heti ulkopuolella olevaa selkäännousujakkaraa (joka on ollut samassa paikassa koko talven) ja hyppäsi sivuun, KRÄKS,minun jalka kiilaantui maneesin seinän ja Alman väliin, Alma pelästyi ja sinkosi eteenpäin ja vedin jalallani maneesin ulkoseinää 20 cm ulos paikoiltaan (aika hyvä suoritus ;-)) ja putosin maneesin ulkopuolelle kuralätäkköön. Ensimmäiset sanat olivat: "VOI P*****E, TAAS putosin!" Vieressäni oli tunnilleni tulossa oleva ponityttö poninsa kanssa...voi ei. NO, adrealiinin puuskassa polle takaisin maneesii, takaisin selkään ja sitten tulimme oviaukosta, hiljaa, askel kerrallaan, ihan hiipien. Ärsyttävä päätös hyvälle ratsastukselle ja nyt on jalka ja lonkka vähän kipeänä. Luita ei onneksi katkennut, maneesin seinä antoi periksi, onneksi.

Sanoo valmentajani tai epäuskoiset ihmiset mitä vaan, mutta suomenhevonen siis on ihan ykkönen kaikista hevosistani! Ei vaan hienot Oldenburgini ja KWPN:ät yllä samaan suoritukseen kuin Alma! Siis jos katsotaan tippumistilastoani... =)

Tottakai sininen jalka ja lonkka vähän harmittaa näin kaksi päivää ennen estevalmennusta, mutta eihän Alma minua tahalleen pudottanut, ja siinä on se ratkaiseva ero. Vahinkoja sattuu, varsinkin kun on hölmö omistaja. Itse tehtävät Alma suorittaa hyvin. Nyt kun vielä oppisin pysymään satulassa :-)

 

 

17.3.2010

Almalla on ollut pitkä hyppytauko, johtuen monestakin syystä. lähinnä halusin saada laukan hallittavammaksi jo ihan sileällä, ja päästä eteenpäin perustyöskentelyn kanssa ennen kuin sekoittaa taas kavaletit ja esteet mukaan.

Tänään totesin, että nyt on aika näyttää Almalle taas esteitä, ja innoissaanhan se olikin! Ainakin Alma imi hyvin esteelle ja hyppäsi halukkaasti maneesiin laittamani helpon neljän esteen radan, joka sisälsi pystyn, sarjan, okserin ja pystyn. Uskon, että meillä oli molemmilla yhtä hyvä mieli poistuessa ulos maneesista. Laukka on parempi ja säädeltävissä, nyt peruskavalettiharjoitukset viikko-ohjelmaan ja yksi hyppypäivä niin olemme hyvin aikataulussa ensi kauden ulkokisoihin!

 

11.3.2010

Alma katsoi tummilla silmillään minua ja pyysi porkkanan. Se oli juuri tehnyt kaiken mikä edellisenä päivänä epäonnistui, oikein kivasti, ja tuntui ymmärtävän sen itsekin. Siis porkkanaa. Ja myynti-ilmoitus revittiin yhteistuumin huonona vitsinä.

Tänään Alma sai toisen hevosinfluenssaperusrokotteen, ja kisakauden odotus voi alkaa... :-) 

8.3.2010

Tänään Alma on erikoisalennuksessa ja sen saa ostaa VIIDELLÄ EUROLLA...tai okei, Milla oli oikeassa, KAHDEKSAN EUROA, onhan se sentään tamma..

Eli ihku ihanan kuuman ja kovapäisen putkirunkosuokin omistaja ottaa vastaan ostotarjouksia vielä muutaman tunnin. Tamma on oikein kiva ratsastaa: Periaatteessa asiat onnistuvat, kunhan päivän väri on oikea ja kuu asettuu aurinkoon oikeassa kulmassa...

7.3.2010

Nyt on muutama viikko harjoiteltu Eowenin oppeja ja pysyn edelleen kannassani. Täsmäisku :-) Eli Alma laukkaa jo ihan ok ja mikä parasta, laukan sääteleminen on ensi kertaa mahdollista. Laukka - half transission - laukka... se onnistuu, ja vielä monta kertaa peräkkäin =)

Olin kouluhevoseni Florinin kanssa viikko sitten Ypäjällä Ghislain Fouargen valmennuksessa. Hieno oriini suorittaa jo 5-vuotiaana niin hyvää koulua, ettei Alman kanssa semmoisista tarvitse juurikaan haaveilla. Vai eikö?

Tulin kotiin ja ratsastin heti maanantaina suosikkihevoseni (eli Alman) ja vähän "sovelsin" Ypäjällä oppimaani Hollantilaista kouluratsastusideologiaa ja...no...ei nyt ollenkaan niin paha.  Loivat sulut, temponlisäykset/ toistuvat kokoamiset nyt heti eikä viidestoista päivä, onnistuivatkin aika helposti.  Se missä eniten jouduin soveltamaan, oli tietysti muoto. Siinä missä kouluorini on mahdollista ratsastaa hyvin pyöreälle kaulalle ja taivuttaa paljon, ja vielä vähän lisää, ja laskea niskaa alas ja vielä vähän alemmas on Alman rakenteiselle pitkäselkäiselle ja suht lyhytkaulaiselle hevoselle lähes järjetön työskentelymuoto. Mutta Alman niskan pysyessä ylhäällä ja muodon vähän kevyempänä edestä, sopi harjoitukset aivan hienosti Almallekin! Hyvin alkaneisiin laukkaharjoituksiin tuli siis nyt lisäksi paljon siirtymisiä askellajissa, jotta paino siirtyy varmasti takaosan päälle. Ohjelmaan tulivat myös laukkaohjelman lisäksi sulku-keskiravi-sulku ja muut nopeuttavat/ kokoavat liikkeet joita tein Ghislainin opissa orini kanssa.

Kouluhevosta en Almasta yritä, sentään kallion läpi en minäkään yritä juosta... ;-) mutta koululiikkeiden soveltaminen osaksi Alman koulutusta nopeuttaa varmasti Alman tasapainon kehittymistä esteuralle. Jos jonkun hullun idean Alman kouluratsun kyvyistä päähäni olisin saanutkin, hiipuivat ne haaveet tämän viikonlopun koulutuomarikurssilla.

Tuomaroidessani viikonloppuna ratsukoita osana koulutusta, ymmärsin selkokielellä selitettynä yhden tärkeän asian. Kouluratsastuskilpailu ei ole se juttu johon tulee tähdätä Alman kanssa. Ei kannata näyttää kouluratsastustuomareille pitkäselkäistä suomenhevosta, vaikkakin se suorittaa tehtävänsä hyvin napakasti ja tosissaan, mutta kaula auttamattoman lyhyenä (siis jo ihan rakenteellisistakin syistä) ja kieli suupielestä ulos roikkuen. Kouluratsastustuomari seuraa orjallisesti ja ihan oikeutetusti tuomareiden "skaalaa" ja sääntöjä. Ei ole järkeä viedä hyvää kaveria tilanteeseen, jossa se vaan todetaan ryhdikkäämpiä ja komeampia lajitovereitaan huonommaksi, vaikka tekisi parhaansa ja antaisi ratsastajalleen kaikkensa. Huonommaksi jopa suurinta osaa samanrotuisitaankin karvaooppeleista ulos vedetyn kielensä takia.

Ja voinhan aina ottaa pari askelta piaffia estekilpailujen palkintojenjaossa... =)

 

24.2.2010

Katsomalla oppii paljon.

Toinen estevalmentajistamme, Eowen Earlie kävi valmentamassa meitä perjantaina. Almaa en viitsinyt laittaa "Irlantilaiseen tulikokeeseen haukuttavaksi", mutta tasoltaan ja rodultaan paremmin soveltuvat hevoset osallistuivat ongelmineen Eowenin oppiin. Ja kuinka hyviä vinkkejä taitavalta valmentajalamme sainkaan katsoessani muiden hevosten ratsutusta ja ratsukoiden työntekoa. Sovelsin Eowenin oppeja sitten omaan harjoitteluuni Alman kanssa, ja tämä kyseinen tehtävä, harjoitus ja sen ideologia, olikin SE puuttuva lenkki, jota juuri nyt tarvitsin edistymiseen laukan kanssa.

Pieni muutos koko perusratsastukseen; käden paikkaan, istuntaan, ohjien pitoon ja vaikutukseen, uusi tekniikka vinouden korjaukseen ja Alma tuntui toteavan "kiitos, vihdoinkin lopetit ne kevätjuhlaliikkeet ja annat minulle selkeät ohjeet. Nyt voin laukata rauhassa"

Eowenin harjoitus oli täsmäisku tämän hetken ongelman korjaukseen ja edistyimme laukan suhteen valovuoden eteenpäin! Vaikka Alma ei itse valmennukseen osallistunutkaan, se sai siitä paljon irti.

Miettikää omien hevostenne ongelmia ja seuratkaa valmennuksia. Ajatelkaa muita ratsukoita oman työskentelynne kannalta ja napatkaa valmennuksista omalle hevosellenne sopivat jutut, kokeilkaa rohkeasti mikä sopii ja mikä ei.

Nyt olen muutaman päivän ratsastanut Suomenhevosella, joka ei laukkaakkaan etupainoisena kolmen askeleen jälkeen, koska on pelästynyt liian vahvoja korjaavia apuja, vaan laukkaa rauhallisen ympyrän, vaihtaa käynin kautta laukan ja laukkaa toisen rauhallisen ympyrän. Eikä se edes tunnu vaikealta, kun ratsastaja vaan vihdoinkin antaa hevoselleen oikeat avut :-)

16.2.2010

Siis voi ALMA!

Ratsastan aika monenlaisia hevosia, monenlaisissa tilanteissa ja pysyn jo aika hyvin kyydissä vauhdissa kuin vauhdissa...mutta. Sattuipa sitten niin, että oli tyttö, suomenhevonen ja puu. Kuusi. Tien vieressä yksinäinen kuusi. Ja pian kuusessa oli suomenhevonen ja tyttö. kohta jäljelle jäi vain kuusi ja tyttö, sillä Suomenhevonen otti hatkat ja juoksi kotiin.... =)

Takanani ratsastaneilla sisaruksilla oli naurusta vedet silmissä noustessani lumen peitosta, puun juuresta.  Naamallani karsin kuusesta turhat oksat, joten kuka sanoi että Suomenhevosen aika metsätöissä on historiaa... No. Aikapa lailla hyvin Suomalaista tilannehallintaa...Almalta siis. Jos ei pääse täysillä eteen, niin sitten vaikka päin puuta... =)

Jäljet lumihangessa ovat koomiset. Ne menevät auratulta tieltä vinoon oikealle ja pysähtyvät kuuseen. Aivan kuin auto olisi ajanut päin puuta. Mutta se olikin vain Alma, jolla oli kiire kotiin ennen muita, ja jonka jarrut menivät lukkoon ja se liirasi ulos tieltä. marek_helmikuu_179.jpg

 

Saatiin Marekin valmennukseen kakkua.

Ja minä vain pidän päivä päivältä hölmöstä hevosestani enemmän ja enemmän.

 

 

 

 

Putoamiskakut ystävänpäiväksi by Alma & Esma    

 

Marekin valmennus ei mennyt ihan hyvin hyvin. Tai oikeastaan meni, minun mielestäni, mutta Alma ei vakuuttanut valmentajaamme...oikeastaan ollenkaan.

Alma on edistynyt hyvin, mutta laukan kanssa on tekemistä. Olen kuitenkin onnistunut nostamaan rauhallisia laukkoja, mutta ne säilyvät vain joitain askeleita ja kaatuvat auttamatta vielä etupainoisiksi. Etupainoisen suomenhevosen kanssa ei ole oikopolkua, joten laukan parantamiseen tarvitaan työtä, työtä ja työtä. Almaa ei ole jalostettu ratsutyyppiseksi, se on ihan aito "putkirunkoinen Suikkulainen", eikä siis ihan ideaalinen laukkatyöskentelyyn. Olen valmis odottamaan, niin kauan kuin aikaa tarvitaan. Jos ei ole "suokkifriikki", on hieman vaikea ymmärtää viehtymystäni etupainoisena puuta päin juoksevaan ruskeaan karvaooppeliin... mutta. Jostain syystä nautin jokaisesta ratsastuskerrasta ja olen iloinen pienistä edistymisen askeleista. Alma tekee työnsä kyselemättä ja yrittää parhaansa.

Ainakin niin kauan kunnes eteen tulee puu tai liian vaativa valmentaja ;-)

Alma010_057.jpg

 

Alkuverkan hoiti Esma...

 

 

 

 

 

Alma2010_060.jpg

 

 

...mutta en tainnut "säväyttää" esitykselläni sillä...

 

AlmaEsmaMarek_2010_071.jpg

 

 

 

 

... "haloo. Joo, kyllä.  Marek on Alman selässä. Ai mitä? Pelottaako? No joo...

 

 

 

 

 

Alma_ja_Marek2010_074.jpg

 

 

...ja Alma yritti kyllä kovasti, minkä vaan pitkältä kropaltaan kykeni lyhentämään... muttei ihan riittävästi tehdäkseen vaikutuksen.

 

 

 

 

 

 

NO. Summa summarum. Elämä on, eikä aina voi voittaa. Minä pidän molemmista, hyvästä valmentajastani ja yritteliäästä Almasta, mutta en ehkä aseta tätä yhdistelmää uudelleen näin läheiseen kontaktiin lähivuosien aikana. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä Almakin jo säväyttää... ;-)

 

Alma_2010_106.jpg

20.1.2010

Alman jalkaonegelma on mennyt murhe tällä erää ja tyttö voi oikein hyvin! Lihaskuntoa on kasvatettu lumihangessa kävelemällä ja laukkaamalla ja muutenkin maastoilemalla. Maneesissa harjoitellaan vielä ihan samoja perusasioita kuin aikaisemminkin, mutta suureksi iloksi Alma on joitain kertoja liikkunut ihan oikeaoppisessa peräänannossa ravissa tukeutuen tasaisesti molempiin ohjiin! Pikkuhiljaa siis edetään koulupuolellakin. Marekin viikonlopun valmennus onnistui paljon odottamaani paremmin, eikä räpiköintiä ja sähläystä tapahtunut käytännössä lainkaan. Vaikeiden tehtävien edessä Alma höristi korviaan ja keskittyi aivan täysillä tulevaan tehtävään ja suoritti tehtävät nokkelasti ja hyvin. Metrin korkeudelle nostettu neljän esteen jumppasarja askeleen välein, onnistui, hyvin. Trippeli vasemmassa kaarteessa metrin korkeana, onnistui sekin jokaisella kerralla turvallisen tuntuisesti. Olin siis hyvin tyytyväinen! Ei ohimenoja, ei ryntäämistä tai tahtirikkoja. Ihan ok. Laukan lyhentäminen ja pidentäminen on kyllä vielä ihan vaan haavetasolla. Alma pidentää ja lyhentää itse tarpeen mukaan, mutta minulla ei asiaan ole vielä kovinkaan nokan kopauttamista. Eiköhän sekin yhteistyö sieltä loksahtele pikkuhiljaa. Tärkein on, että Alman itseluottamus on kohdallaan ja se haluaa hypätä. Varon häiritsemästä sitä millään tavoin lähestymisissä ja jättää sille paljon aikaa valmistautua edessä olevaan tehtävään. Kaikenlaiset kontrollit, taivuttelut, asettelut ja pidätteet eivät vielä kuulu Alman ohjelmistoon esteiden välissä. Ensin täytyy löytää luottamus, oikea tahti ja eteenpäinpyrkimys, halu hypätä. Vasta kun se onnistuu, on kontrollin ja pidätteiden opiskelun vuoro. Tällä hetkellä tuntuu että aika pian pääsen etenemään seuraavalle rappuselle, ja asoiden yhdistely voi alkaa.

27.12.2009

Äsken kerroin tallipäiväkirjablogissani siitä, kuinka hevosenomistajan arki on kaikkea muuta kuin ruusukkeita ja ratsastelua. Näin voisi todeta Almankin kohdalla. Almalla on ollut yli viiden viikon mittainen lepo takanaan. Ensin Almalla turposi takajalat ja muutaman päivän päästä se yski. Totesin heti, että tyttö lepoon, ettei sairastu pahemmin. Näin sitten teimmekin ja Alma sai reilun viikon tarhalevon. Yskä loppui mutta takajalkojen turvotus ei. Mukaan tuli vielä ontuminen, joten oli aika miettiä ongelmaa tarkemmin. Penisilliinikuurin jälkeen toinen takajalka oli täysin kuiva mutta toiseen jäi impparilta näyttävä turvotus ilman haavaa, riviä...mitään silmällä nähtävää. Kavion pihtitutkimuksissakaan ei arkuutta.. Eihän siinä voinut kuin antaa Alman levätä ja katsoa mitä tapahtuu. Nyt Alma on ollut töissä taas pari viikkoa. Alma on todella innokas pitkän levon jäljiltä ja tuntuu terveeltä ja reippaalta. Lumihanki pöllyää kun Alma nollaa levon aikana kerättyjä energiavarastoja :-)

Toivotaan että mysteeriksi jäänyt turvotus ja ontuminen pysyy poissa ja toinenkin takajalka laskee pian normaaliksi ja saamme aloittaa ensi vuoden terveinä ja asettaa tavoitteita ensi kaudelle!

Muutoin Alma on edennyt ihan hyvin. Se tarvitsee paljon aikaa vahvistaakseen lihaksiaan riittävästi. Pitkä runko ei auta juurikaan ratsun tehtävissä vaan mutkistaa niitä. Myöskään pitkä lepojakso ei auta lihasten rakentamisessa tulevaa kautta varten... Mutta Alman reipas ja innokas luonne korvaa paljon! Alma on ehdottomasti suuri suosikkini, jolla ratsastaminen on kivaa. Yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen. Minä olen Alma-fani.

On kiva huomata vielä näinkin monta vuotta hevosten kanssa ammatikseen toimineena, jaksaa vielä ihastua hevoseen, ihan sen itsensä takia. Ei ulkonäön tai tai kilpailullisten haaveiden ja saavutusten toivossa. Jos kilpailutuloksia tulee, se on vain kermaa kakun päällä.

 

joulu_2009_krista.jpg

Siskoni Krista ja Alma jouluaattoratsastuksessa. Vieressä Lotte ja Medusa, taka-alalla Carina ja Queen.

 

3.11.2009

Alma ei päässyt mukaan kilpailuihin viikonloppuna, koska istuin tuomaroimassa koko päivän. Alma kuitenkin hyppäsi illalla radan korkeudessa 80 cm ja suoritti radan virheettömästi.

Jos joskus usko mäyräkoirani kykyihin hiukan horjuisikin, näytti Alma taas minulle kuinka oikeassa olin ihastuessani siihen kesällä. Alma nimittäin suoritti radan helpon oloisesti. Säilytti laukan, hyppäsi suhtautetut ja sarjat, kääntyi, taipui... jos jossain kohtaa este pelotti, Alma vaan hyppäsi sen vähän "varman päälle" voimalla jostain 110 cm korkeudelta, mutta jatkoi taas maahan palattuaan kohti seuraavaa tehtävää hyvässä tasaisessa rytmissä. Radan jälkeen hihkuin Mukelle innoissani "katso nyt, eikö se ole ihan uskomaton" ja Muken oli pakko myöntää, että onhan se hevosmaailman mäyräkoiraksi aika epeli hyppäämään ja yrittämään. Alman sydän on kultaa!

25.10.2009

Tänään Alma liikkui hyvin. Ja mistä sen tiedän? No siitä, että se höyrysi hikisenä ratsastuksen jälkeen ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen, mitä se minulla on ollut =)

Almalla on niin hyvä peruskunto ravurinuralta, että sen fysiikkahan kestää ratsun sötkötykset ihan tuosta vaan. Joko sen kunto on heikentynyt normaalin ratsun tasolle, tai löysimme Jepan kanssa niitä lihasryhmiä, joita sen tulee vahvistaa ratsun tehtäviä varten. Minä haluan uskoa viimeiseen vaihtoehtoon ;-).

Mutta kyllä Alma yritti, tekikin töitä ja vastasi useasti puolipidätteeseen ihan oikealla tavoin. Kokonaisuus on hyvin rönsyilevä ja ajoittain Alma muistuttaa mäyräkoiraa ( ainakin valmentajan mielestä...), mutta välillä selkään tuntuu niin hieno liike, joka on oikeasti "läpi". Silloin, kun viime aikoina selvästi kuumentunut Alma malttaa kuunnella hetken minuakin (tällä hetkellä se vaatii kovempia psyykkisiä otteita, eli hyvin päättäväisen ratsastuksen), suorittaa se jopa ratsuksi oikein hienot siirtymiset askellajista toiseen ja jopa puolipidätteissä se  oikein istuu takaosan päälle. Ja hikisenä höyryävä hevonen lämmittää kummasti hikisen ratsastajan mieltä. Eteenpäin ollaan menossa, kieli keskittyneenä vasemmalla roikkuen ;-)

19.10.2009

Voi Alma, voi Alma... ;-) 

Eli aina ei voi mennä hyvin. Syksyinen ilma piristää hevosia, ja muutenkin reipas Alma on ollut aika reipas siirryttyään kokonaan "sisähevoseksi". Kesän ja alkusyksyn Alma nukkui ulkona nuorison kanssa ja turha hötkyily jäi laitumelle. Mutta nyt Alma viettää normaalia hevosenelämää, ruokaa tarjoillaan riittävästi nenän eteen, oikein kauraakin ja liikuntaa on tietysti vähemmän. Tulos on tuulessa paukkuvassa maneesissa ravissa sinkoileva Alma, joka ei ole pehmeä suustaan vaan jännittää kaulansa ja painaa vasten kättä ja kieli roikkuu puolimetriä ulkona, kaula on lyhyt kuin mäyräkoiralla... asetus, puhumattakaan taivutuksesta tai laukannostosta...ei onnistu. Heh. Että siinä tilanteessa istuessani Alman selässä ajatuksiini hiipi ensimmäisen kerran... epäilys...epätoivo...

Onneksi kokemusta on jo karttunut ja olen ratsastanut sen verran, että tiedän; tämä on väliaikaista, eikä henkilökohtaista. Maltoin mieleni, enkä sortunut turhaan riitelyyn ja pilannut luottamussuhdetta Almaan. Helpotin päivän tehtävän luokkaan ö eli siirtymisiä, siirtymisiä, siirtymisiä... ja siinä sitten sinkoiltiin ja pelättiin, ihan kaikkea. Syvä huokaus ja tamma talliin tunnin kuluttua. Ainoa ajatukseni ratsastuksen jälkeen oli: Voi jee. onneksi kukaan ei ollut näkemässä. 

 

Horse Show päivän jälkeen keräsin "tsemppihengen" rippeet ja taas maneesiin harjoittelemaan. 

Nyt sainkin sitten laittaa sulan hattuun, sillä Alma oli rauhallisempi ja koska jätin turhan riitelyn riitelemättä edellisellä kerralla, saatoimme jatkaa hyvässä hengessä siitä mihin oikeasti olimme jääneetkin.

Ja lopulta maneesista poistui onnellinen ratsastaja, sillä Alma suoritti hyvät väistöt ravissa ja mikä parasta, lyhensi ensimmäisen kerran laukkaa, oikein, selkeistä avuista. Tässähän on myös ongelma ravurina toimineen kanssa. Miten lyhentää laukkaa ilman että kaula lyhenee ja laukan laatu huononee? Jos tekee liian aikaisessa vaiheessa pidätteet kädellä, hevonen jännittyy, lyhentää kaulansa kovaksi ja jännittyneeksi ja lopputulos on kovempi vauhti ja/tai nelitahtinen, huono laukka.

Minä käytän hengitystä ja vihellystä. Harjoittelin paljon siirtymisiä edeltävällä ratsastuskerralla ja aina hiljentäessäni ravin tai käynnin tempoa, hengitin ulos ja " vihelsin" ilmaa niin että Alma saattoi kuulla sen ja yhdisti äänen hidastukseen. Tänään Alma malttoi kuunnella minua paremmin, jopa niin hyvin että ensimmäisen kerran myös laukassa Alma malttoi kuunnella minua ja lyhensi laukkaa kuullessaan "viheltävän uloshengityksen" ! Upeaa! Sain laukan tempoa säädeltyä, ilman että kaula lyheni senttiäkään tai tahti olisi muuttunut =)  Sama onnistui molempiin suuntiin, joten tyytyväisenä totesin, uutta on opittu. Tärkeää uutta. Hienoa.

12.10.2009

Viikonlopun estevalmennus oli Almalle oikea tulikaste ratsun uralle. 

Lauantaina kavaletteja lojui maassa niin että jokaisella askeleella oli löydettävä tasapaino, kaarre, ponnistus, pidäte ja siirtyminen juuri oikeaan aikaan tai muuten kolisi. Meillä oli molemmilla Alman kanssa kieli keskellä suuta, kun yritimme selvitä temppuradasta ilman katkenneita puomeja tai venähtäneitä vuohisia. Kaiken nkaikkiaan olin hyvin tyytyväinen, vaikka ihan nappisuorituksiin emme vielä taipuneetkaan. Kuitenkin jokaisella yrittämällä tulos parani, eikä missään vaiheessa Almalle tullut täydellistä turhautumista ja avuilta poiskarkaamista. Eli hermot piti teknisessä rääkissä ihan kivasti.

Sunnuntai olikin sitten varsinainen testipäivä. Epäilin kyllä vahvasti, että Alma alkoi ikävöidä simppeleitä raviratoja ilman häiritseviä puomeja tukkimassa kulkua. 

Alma siis sai oppia kaiken yhtenä viikonloppuna. Se hyppäsi suhtautettuja linjoja, oksereita, pystyjä, sarjoja ja trippelin. Haasteellisin radan osuus oli oikeassa kaarteessa pysty(90cm), neljä laukka-askelta kaarteessa okserille ( 90cm) ja neljä lyhyttä laukka-askelta trippelille (90cm) ja siitä 7 askelta pystylle kaarteessa... huh huh. Siinä oli jo ratsuilla tekemistä, ravuri Almasta puhumattakaan!

Mutta. Alma suoritti kaiken. Pieni hiki pukkasi meille molemmille lähestyessä radan viimeistä kapeaa pystyä, mutta muutamia ohimenoja lukuunottamatta, aivan upeasti!. Toisella yrittämällä rata meni jo rytmissä ja voin siis olla tyytyväinen. Suomenhevonen ei saa armoa Marekin valmennuksessa, mutta tulosta ainakin syntyi!

Hieno Alma. :-)

 

4.10.2009

Päivitys löytyy rullaamalla alaspäin

 

2.10.2009

Alma, oikealta nimeltään Almaa (i. Suikun Ero ei. V.T. Ajatus) tuli minulle ratsukoulutettavaksi ja myytäväksi alkukesästä 2009. Almaa oli koko aikaisempi elämä työstetty ravuriksi, ja siltä löytyy 16 starttia vuosien 2008 ja 2009 ajalta. Rahaa ALMA on ker ännyt urallaan kokonaiset 0 euroa ja tuloslistaa koristavat monet hll ja hpl merkinnät :-).  (hll= hylätty liiat laukat ja hpl= hylätty pitkä laukka)... joten mitään tähteä ei ravimaailma menettänyt Alman siirtyessä maneesin seiniä mittailemaan.

Mutta hpl ja hll saivat minulle aivan uuden kaiun korvissa ratsukoulutuksen ensimmäisen viikon lopulla. Almalla oli ratsastettu jo aikaisemman omistajan toimesta käyntiä ja ravia. Ensimmäisen koulutusviikon lopulla olimme jo siinä tilanteessa, että mielenkiinnosta jännittyneenä saatoin kokeilla ensimmäisen laukan yritystä. Valitsin oikean kierroksen, koska vasemmassa kierroksessa juostaan kovaa radalla ravia, ja siellä laukkaamisesta on varmasti toruttu joitain kertoja.. ;-) Kaarteessa häiritsin tamman tasapainoa ja kehotin laukkaan. Ja Almahan laukkasi... ja laukkasi. Olin aivan äimän käkenä. Monta suomenhevosta olen opettanut ratsuksi, toisten kanssa laukan työstämiseen vahvaksi ja tasapainoiseksi saa varata vuosia, toiset kyllä laukkaavat, helpostikin, mutta laukka on lyhyttä ja nelitahtista. Mutta Alma löysi tahdin ja laukka pysyi kolmitahtisena. 

 

alma_ekatlaukat.jpg

Alman ensimmäisiä laukkaharjoituksia (kuvaaja Linda Bosas)

 

Takaraivossani alkoi jäytää häiritsevä tietoisuus väistämättömästä lopputuloksesta...olin ihastunut yritteliääseen Almaan, jolla vielä oli tahdikkaat kolme askellajia. Seuraavalla viikolla ylitettyäni ensimmäiset puomit ja ristikot päätös oli sinetöity, vaikken sitä vielä itselleni myöntänytkään. 
alman_ekat_hypyt.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alman ensimmäisiä hyppyjä. (Kuvaaja Linda Bosas)

Omistajan joustavuus takasi ja sinetöi Alman tulevaisuuden. Alma jäi meille ja minusta tuli taas suomenhevosen omistaja :-)

Alma ei ole kaunis hevonen,joka kääntää katseita. Sillä on lukuisia rakennevirheitä, se työntää kielen helposti ulos ja sillä on tavallinen rautias väri, iso pää, ei merkkejä. 

Mutta minun silmissäni Alma on kaunis. Voisi varmasti todeta että se päätyi siis oikealle ostajalle :-).

Alman tekee kauniiksi sen eloisat ja vilkkaat silmät, nopea ja tempperamenttinen, mutta kiltti luonne sekä vahva ja pyöreä takaosa, jota se keinuttaa enemmän kuin tallin muut hevoset yhteensä :-) Alma siis liikkuu, "läpi", luonnostaan. Sen saatoin tuntea heti ensimmäisillä ratsastuskerroilla. 

Tästä ominaisuudesta on hurjasti hyötyä matkalla ravurista ratsuksi. Hevosessa ei voi erottaa luonnetta ja liikettä toisistaan. Hevonen liikkuu niin kuin se on. Jännittynyt, epävarma, pelokas, rohkea tai uhmakas..

Almalla oli ennen minua hyvä koti. Sen kanssa ei ole sorruttu virheisiin, vaan vilkas tamma on saanut ammattilaisten käsissä hyvän ja tukevan pohjan elämälleen. Joten Alma otti heti vastaan uusia asioita ja oppi kaikki perusasiat ensimmäisellä kerralla. Vaikuta ja kiitä, kun hevonen reagoi oikein. Juuri niin helppoa on hevosen koulutus, kun sillä ei ole negatiivisia kokemuksia takanaan. 

Alma on viisas ja herkkä sekä nopea reaktioissaan. Epäselvät käskyt, liiallinen vaikuttaminen ja koulutuksen epäjohdonmukaisuus olisivat helposti pilanneet Alman ratsupuolelle. Alma tarjoaa, räjähtää ja turhautuu jos ei onnistu ja saa kiitosta. Kaiken täytyy tapahtua yksinkertaisen selkeästi, johdonmukaisesti ja kiirehtimättä. Tällä tavalla Alma oppii kaiken pikavauhtia. 

 

4.10.2009 jatkoa aikaisempaan kirjoitukseen

 

Ensimmäisellä viikolla Alman kanssa opeteltiin perusasioita, esimerkiksi käsien liikuttamista ja heiluttelua satulassa, yskimistä ja muita omituisia ääniä, joita ratsastaessa tulee tehtyä. Hyvin vaikeaksi osoittautui koiralle viheltäminen.  Alma sai sinappia hännän alle viheltäessäni koiraa mukaan lenkille. J

Alma osoitti heti alusta alkaen hyvää yhteistyökykyä. Siltä puuttui monille ex-ravureille tyypillinen vahva kuolaintuntuma, eikä se missään vaiheessa yrittänyt lähteä liian kovaa alta karkuun. Joskus pelästyessään uusia apuja, ääniä tai painoani, se saattoi ottaa muutaman kiireisen askeleen, mutta rauhoittui heti taputtaessani sitä kaulalle ja höllätessäni paineen pois kuolaimelta.

Kun saatoin tyytyväisenä todeta ratsastavani ex-ravurilla, jonka käyttöoppaaseen ei kuulu sanat ryöstäminen tai pullaus, saatoin siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Kuinka vino ratsuni on? Ja kumpi on sen vahvempi puoli?

Monet ex-ravurit ovat hyvin vinoja, lihaksiston kehityttyä vahvaksi ja usein hyvinkin toispuoliseksi esim. yksipuolisen harjoittelun seurauksena tai hevosen säästäessä heikkoa tai valmennuksessa kipeytynyttä paikkaa.

Saatoin tyytyväisenä todeta Almalla hyvin lievää toispuolisuutta. Alma on ”oikeakätinen”, niin kuin suurin osa hevosista, jolloin sen oikea puoli on vahvempi ja vasenpuoli heikompi (taipuisampi).  Vasenta takajalkaa tulisi siis vahvistaa, jotta hevonen pikkuhiljaa suoristuu ja alkaa kantamaan painoa tasaisemmin ja kehittää toivotun lihasmassan tasapuolisesti.

Jotta pääsisin vasempaan takajalkaan käsiksi, tulisi hevoseni oppia seuraavat asiat: POHJE ja TAIVUTUS

Pohjetta aloin opettaa heti ensimmäisistä kerroista alkaen, helpoilla etuosakäännösharjoituksilla ensin maasta käsin ja sitten selästä.  Eli yksikertainen painoapu, pohkeesta poispäin kiirehtimättä eteenpäin.  Jokaisen ratsastuskerran aloitin aina samalla lailla. Kaasu,  jarru ja etuosakäännöksen alkeet.  Alma ymmärsi muutamassa kerrassa sivulle vievän pohkeen ja saatoin lisätä seuraavan asian, eli taivutuksen.

Tämän kanssa olen paininut monien ex-ravureiden kanssa yhtä suurissa ongelmissa kuin ryöstämisen ja pullauksen kanssa.  Ravurit oppivat kääntämään ohjan suuntaan. Nyt hevosen tulisi ymmärtää ohjasta pelkkä taivutus, ilman käännöstä ja eteenpäin kiirehtimistä.

Koska Alma pelkäsi kädenojennusta selästä käsin, annoin sille maasta käsin pieniä porkkananpalasia.  Pian se jo oppi että puraisu porkkanasta tarkoitti lähestyvää makupalaa. Kun asia oli selvä maasta käsin, tein saman satulasta ja nyt Alma ei enää sännännytkään karkuun ojentaessani kättäni,  vaan taivutti varovaisesti kaulaansa hamuillakseen makupalaa.  Tein harjoituksia ensin vain helpompaan suuntaan, eli vasemmalle puolelle, sillä Alma ei taivuttanut kaulaansa oikealle lainkaan. Tarjotessani oikealta, se yritti hätäisesti heittää päänsä oikealle, jännittyi ja karkasi pelästyneenä eteenpäin.

Muutamassa viikossa taivutukset kuitenkin onnistuivat jo molempiin suuntiin ja nyt muutama kuukausi myöhemmin oikeallekin puolelle kaula venyy helposti kylkeen asti.

Makupalan syöttelyn lisäksi otin mukaan helpot serpentiiniurataivutukset käynnissä ja ravissa. Näin sain taas uuden osan mukaan, eli TAHDIN säilymisen. Aluksi kaarevilla urilla tahdissa oli selvä ero kaarteessa vasemmalle ja oikealle. Vasen kaarre onnistui pyöreämmin ja tahti säilyi, oikealle Alma jännittyi, lihakset kovenivat, niska jänittyi vastaan ja tahti kiihtyi. Korjasin tahtia ja taivutusta jatkamalla serpentiinin voltiksi Alman jännittyessä ja toistin volttia itsepintaisesti, kunnes Alma rentoutui ja antoi asetuksen ja taivutuksen onnistua läpi. Vasta silloin jatkoin taas vasemmalle ja toistin, uudelleen ja uudelleen kunnes vähitellen Alma antoi taivuttaa molempiin suuntiin helpommin ja helpommin.

LAUKANnoston otin mukaan ensimmäisen koulutusviikon lopulla.  Ensin olin tyytyväinen jo siitä, että Alma nosti laukan oikeaan kierrokseen ja säilytti sen puolenympyrän verran. Seuraavaksi olin tyytyväinen, että Alma nosti laukat molempiin suuntiin ja ylläpiti laukan puolen kierroksen verran. Sitten vaadin kokonaisen ympyrän, seuraavaksi kokonaisen ympyrän, suoran sivun ja uuden kokonaisen ympyrän.

Muutaman viikon kuluttua ensimmäisistä laukannostoista Alma kykeni jo laukkaamaan kaarevalla ja ylläpitämään suoran linjan. Tottakai laukka ”kaatui” etupainoiseksi suoralla linjalla, mutta palkitsin jo yrityksestä ja annoin vauhdin hieman kiihtyä suoralla pätkällä.

Kun laukka onnistui näinkin hyvin ja saatoin olla varma, ettei Alma jännittynyt ja pelästynyt laukassa, vaan ymmärsi, että oli toivottua lisätä laukka ohjelmistoon osaksi muita askellajeja, aloin heti korjaamaan laukan laatua.

Samalla otin mukaan maapuomit, kavaletit ja yksinkertaiset esteharjoitukset.  Jaloistaan hyvin varovainen Alma tikitti kun singerin ompelukone lähestyessäni ensimmäistä  maapuomia ja se luikerteli avuiltani kuin käärme yrittäessään puomista ohi. Olin kuitenkin alusta asti hyvin tiukka, yli on mentävä ja teetin sille niin helppoja harjoituksia, että se selvisi varmasti kaikista, käynnissäkin. Itse hypyissä loistinkin sitten kuin naantalin aurinko. Almahan hyppäsi, ihan kivasti!

LAUKAN LAATUA parantaessa täytyi korjata Alman tasapainoa. Pidin heti tärkeänä, ettei laukka nouse kovasta vauhdista, vaan hiljaisesta temposta takaosalla ponnistaen. Kun Alma nyt tiesi että sen toivottiin laukkaavan, se alkoi tarjota sitä vapaaehtoisesti ja ylpeänä aika helpostikin.  Ratsastin kaarevalla uralla pysähdyksiä ja askeleen – kahden peruutuksia ja siitä reippaita liikkeellelähtöjä. Alma kuumeni nopeasti sen verran, että laukannostot peruutuksesta lähtivät luistamaan muutaman kehotusyrityksen jälkeen.  Näitä sitten toistelin molempiin suuntiin, peruutuksia ja laukannostoja, siirtymisiä ja vahvistelin laukkaan tarvittavia lihaksia.

Nyt Almaa oli ratsastettu noin kuukauden verran ja sen ohjelmistoon oli lisätty jo useita ratsun asioita. Se tiesi mitä tarkoittaa eteen, taakse, seis, pohkeesta poispäin eli pohkeenväistöt ja etuosakäännökset, taivutus, asetus, laukannosto, puomit ja esteet.

Nyt se oli valmis myytäväksi, kuukauden perusopetusjakso oli onnistunut ja Almalla oli selkeä kuva ratsun perusteista. Tästä eteenpäin ratsastus olisi taitojen hiomista ja lihasmassan kehittelyä. Niin kuin kerroin, tässä vaiheessa Alma sitten siirtyikin meille kokonaan ja kesän lopulla kirjoitettiin omistajanvaihdospaperit ja Alman ravurinura katkaistiin lopullisesti lakkauttamalla sen kilpailukirja.

Nyt oli kriittisen tutkiskelun paikka. Alma ei ole rakenteellisesti aivan täydellinen. Se on takakorkea ja etujalat muistuttavat kansallisoopperan balettitanssijaa,  jolle on laitettu liian suuret saappaat jalkaan. Vastapainoksi sillä on vahvat, hyvin kulmautuneet kintereet , suuri ja pyöreä takaosa. Eli moottori on vahva.  Vuohiset ovat joustavat ja nivelet kuivat.  Lapa on myös hyvä ja säkä riittävä.

alma.jpg

Lisäongelmia löytyy vielä rakenteellisten puutteiden lisäksi.  Alma nimittäin työntää kielen usein sivusta ulos.  Kieliongelmaan minulla oli jo kikkakakkonen taskussa, nimittäin Myler-kuolain kielentilalla. Minulla on ollut valmennuksessa kaksi suomenhevosta aikaisemmin, joiden kanssa tällä kuolaimella on saatu hienoja tuloksia aikaiseksi ja koko kieliongelmasta on päästy eroon. Hankin siis Almalle oman kuolaimen ja odottelen tässä kuukausien kulumista, jotta näemme kuinka hyvän tuloksen kuolaimella saan aikaiseksi.  Pelkkä kuolain ei tietysti riitä, muu koulutus on saatava niin pitkälle, ettei suuhun tule jäätyä virheellisesti ”kiinni” yhteistyön päättyessä, jolloin Mylerkin painaa ikävästi suussa kuolaimen taipuessa väärään asentoon ja paineen kohdistuessa vääriin paikkoihin. Suomenhevosilla on usein matala kitalaki, jolloin kuolaimelle ei jää suuhun riittävästi tilaa. Tällöin kuolaimen keskiosa painaa kieltä, hevonen ei löydä kielelle paikkaa ja alkaa työntää sitä sivulle, pois suusta. Myler on ohut, anatomisesti muotoiltu kuolain , joka antaa hevoselle optimaalisen kielentilan. Tästä syystä se on myös pehmeä kuolain ja sopii siis herkkäsuiselle Almalle senkin puolesta.  Kieli tulee ulos suusta enää vain satunnaisesti, joten selvää apua on kuolimesta jo ongelmaan saatu. Realistisesti täytyy kuitenkin todeta, että on suuri todennäköisyys ettei Alman suuhun normaali kuolain istu, jolloin vaativampiin kouluratsastuskilpailuihin ei ole asiaa.

 

Alma ei kyllä ole kouluratsutyyppiäkään. Sillä on pitkä, putkimainen juoksijan runko ja suuri pää. Sillä ei ole valkeaa liehuharjaa tai läsipäätä. Kouluratsun on hyvä olla komea, söpö tai näyttävä.  Alma ei ole mitään niistä.  Almalla tosin on hieno käynti, laadukas ravi ja lupaava laukka. Katsotaan kuinka pitkälle sillä pääsee… saakohan vahvasta kielestä lisäpisteitä…? ;-)

Eli kunnolliset tavoitteet Alman suhteen on asetettu  estepuolelle ja jokainen hyväksytty kouluratsastustulos kilpailuista on saavutus itsessään.

Lisäksi Alma on maa-arka ja nopea reaktioissaan. Se on minun mieleen, sillä esteillä puomit jäävät tukevammin kannattimilleen hevosen ollessa varovainen jaloistaan. Almalla on kyky ponnistaa vahvaan hyppyyn  ja venyttää esteen päällä. Se tuntuu myös omaavan suomenhevoselle ihan hyvän kapasiteetin. Joka tädin harrasteratsu se ei ole, vaikka onkin kiltti . Se on reipas ja varsinkin maastoilu on tässä vaiheessa hyvin  vauhdikasta.  Alma pelkää ja katsoo kaikkea ja tarvitsee ”coolin ” ratsastajan, jonka tasapaino kestää sivuloikat ja huumorintaju  passageravin ja hätäiset pärskähdykset  Alman ohittaessa kauhuissaan kymmenettä kertaa saman muovitetun heinäpaalin…

Tässä siis lähtökohdat Alman kanssa.  Tavoitteita on totta kai asetettu, talven aikana olisi tarkoitus saada hyväksytty tulos 80 cm esteluokasta, ratsastaa hyväksytty Helppo C koulurata ja kesällä 2010 startata helpoissa Suomenhevosten alueluokissa. Tänään Alma kilpaili Tobbertin hoitajan Mixun kanssa elämänsä ensimmäisen esteradan. 60 cm esteluokasta ei kuitenkaan saatu hyväksyttyä tulosta, koska Alma pelästyi hevosenpääjohdetta ja kääntyi väärään suuntaan. Alkurata kuitenkin oli lupaava ja esteet ylittyivät hyvällä ilmavaralla. Ensi viikonloppuna onkin taas Marekin estevalmennus.  Alma ei taida olla Eestiläisen estevalmentajamme ihannehevonen ;-), mutta tosiasia vain on että minulla sykkii sydän suomenhevoselle ja  Almassa on sitä jotain.  Suomalaista sisua, herkkyyttä ja tavattoman suuri sydän.

 Helmi vai toivoton ex-ravuri?  Täytyy nähdä syv emmälle kuin ruskeaan peitinkarvaan ja pieniin teknisiin ja rakenteellisiin virheisiin.  Silloin Alman kaltainen hevonen pääsee oikeuksiinsa ja ratsastuksesta tulee molemmin puoleinen ilo ja nautinto ja tulosten saavuttaminen on mahdollista.  


Kommentit

3.10.2009 18:45  Bosas

aika kiva tää tämmönen :))

19.2.2010 19:33  Jenni

hah hah, etupainoinen puuta päin juokseva ruskea karvaooppeli :''DDD

4.3.2010 10:37  Tellu

Hei!

Ajaudun sivuille vahingossa, googlasin tietoa irtohypytyksestä... Itselläni on nuori sh-tamma ja ihan lukea Alman tarinaa!!! Toivottavasti jaksatte päivitellä juttuja, laitan sivun edottomasti suosikkeihini ;D

18.4.2010 17:15  Tepe

KIITOS
MAAILMAN IHANIMMASTA BLOGISTA!

8.3. -päivän kohdalla nauroin vedet silmissä. Muistui mieleeni parikin kertaa omalla suomitammallani.

Tosi hienoa, että jaat Alma-tarinaa meille muillekin! Kaikki on niin tuttua. Se ettei valmentajat ymmärrä, että unohtaa karvaooppelinkin olevan kuuma ratsu, ...

Seuraavaksi keskellä metsää itseäni hulluksi epäillessäni, muistan, etten ehkä kuitenkaan ole ainut samalla tavalla friikahtanut.

Terveisin,
suomenhevosen uskolliseen katseeseen uponnut

P.S.
Esma, olet meidän kaikkien sankari!
Ja tulevaisuudessa toivottavasti myös valmentaja, kun ei ne muut ymmärrä ;-)

7.9.2010 15:58  Jenni

Ihana Alma! (:

13.9.2010 19:31  Maiju

Heippa hei, jotenkin päädyin Alman blogiin, asuttiin Almasen vieressä kunkuissa (se trakitamma!).
Tsemppiä jatkoon kovasti, mieltä lämmitti kyllä blogi :)

14.9.2010 16:47  Esma

Maiju! Oli kiva tavata ja kyllä muo huvitti se Andros( i.Heops) juttu jälkikäteen! =) pienen pieni maailma...

6.12.2010 14:44  jassu

Tosi kiva blogi ex-ravurista!
Niin paljon on ratsupiireissä ex-ravureita syrjiviä, niin kiva lukea tälläistä blogia!! Tykkään. :)

7.4.2012 15:24  Laina

Jostain syystä en pysty liittymään RSS-feediisi...? Mutta mitäpä tuosta kun teksti näkyy. Vähän myöhässä kommentoidaan, mutta kiitos hyvästä kirjoituksesta! Aika eri lailla asiat saattaa hahmottaa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini